torstai 31. heinäkuuta 2014

kirurginveitsi kutsuu

Kerroinkin jo aiemmin, että minulla todettiin sappikivet. Sappikohtauksia on nyt tullut tiuhaan, viimeksi toissayönä. Kohtaukset ovat ihan järkyttävän kauheita, viimeksi menin jo ihan paniikkiin kun lääke ei tuntunut auttavan. Tuntui kun joku repisi kylkiluita irti ja työntäisi selkään kahta rautakankea! Ja se kipu ei hellitä välillä, vaan jatkuu koko kohtauksen ajan. Paniikissa sitä sitten unohdin hengittää kunnolla ja taju meinasi lähteä ja itkua sai vääntää. :( Otin sitten lisää lääkettä ja pakotin itseni rauhoittumaan ja hengittämään syvään, sitten alkoi helpottaa. Kohtaukset tulevat yleensä öisin, onneksi sillä en pystyisi hoitamaan Senniä kohtausten ajan eikä olisi kiva jos Senni näkisi kun kiemurtelen tuskissani. Minulla kohtaukset kestävät yleensä pari tuntia, tuskaisia tunteja ovatkin.

Eilen minulla oli sitten tapaaminen kirurgin kanssa ja hän oli sitä mieltä, että minut on leikattava. Sain ajan jo ensi maanantaille!!! Toisaalta helpottavaa, että saan apua näin pian mutta kyllä se myös pelottaa.
Leikkaus tehdään tähystyksellä (jos kaikki menee suunnitellusti) ja minuun tehdään 4-5 pientä leikkaushaavaa. Aamulla menen sairaalaan ja illalla pitäisi päästä pois lääkkeiden kera.

Itse leikkaus jännittää hiukan, onhan joka leikkauksessa aina riskinsä. Mutta eniten minua pelottaa elämä leikkauksen jälkeen, olenko kamalan kipeä ja miten arki sitten sujuu. Minulle on aikaisemminkin tehty tähystysleikkaus (silloin meinasi henki lähteä) ja sen jälkeen vatsa oli tietenkin kipeä, mutta se hartiapisto mikä tulee siitä vatsaan laitettavasta kaasusta oli kamalaa. Mutta ehkä minä kestän sen kunhan vain pääsen sappivaivoista eroon, ei pitäisi sitten enää sapettaa. ;) leikkauksessa viedään siis koko sappirakko, ilmankin kuulema voi elää.

Leikkauksen jälkeisen kivun lisäksi minua mietityttää kamalasti arjensujuminen. En saa nostella tai ponnistella hetkeen. En siis voi kantaa taikka nostaa Senniä! :/ Miten tuolle juuri vuoden täyttäneelle taaperolle selität miksi äiti ei nostakaan syliin?! Onneksi läheiset ovat luvanneet auttaa, mutta mietityttää se silti. Työssäkäyvä saisi sairaslomaa 7-14 päivää eli sen ajan pitää kai sitten olla nostelematta Senniä tai mitään muutakaan.
Täysin invalidia minusta ei kuitenkaan pitäisi tulla, toivottavasti. Toki ensimmäiset päivät saattavat mennä aikalailla huiliessa, mutta toivon että pystyisin pian tekemään muita kotitöitä, kuten ruuanlaitto, kun en kerran voi Senniä hoitaa.

Täytyy kyllä sanoa, että pelottaa ja ahdistaakin, mutta eiköhän kaikki mene hyvin ja leikkaus olisi vaivansa arvoista.

Jos minusta ei maanantain jälkeen hetkeen kuulu mitään täällä blogimaailmassa, niin se johtuu tuosta leikkauksesta. Tulen kyllä ilmoittelemaan itsestäni tänne, kunhan vointi on sen mukainen. :)

Kakku ja kortti pienen prinsessan perheelle

Tuttavaperheeseemme syntyi jokin aika sitten pieni tyttövauva ja halusimme muistaa heitä jotenkin. Sennin vanhoja vaatteita heille on mennyt jo jonkin verran (ja ylijääneet pienet vaipat), joten vaatetta en nyt halunnut enää antaa. Ajattelin, että olisi kiva jos lahja olisi koko perheelle. Päätin siis leipoa kakun, yllätys. ;)

Näillä helteillä ei paljon kermakakkuja yms. kannata leipoa kun menevät nopeasti pilalle, joten päädyin kuivakakkuun. Kakkuun laitoin mariannemurskaa, jotta se ei olisi ihan perus kuivakakku. Olen nyt lähiaikoina tehnyt tällä ohjeellaa useamman kakun, hiukan aina muunnellen, ja ovat onnistuneet hyvin ja ovat olleet hyvänmakuisia, ehdottomasti suosikki ohjeeni kuivakakuille. Ohje on kirjasta nimeltä kotileipuri. Kirjan olen saanut joskus Tepolta ja siinä on paljon ihania ohjeita joita haluaisin päästä testaamaan. :)

Tässä kakun ohje:

Sokerikakku

3 munaa
2 dl sokeria
1 sitruunan raastettu kuori
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
75 g margariinia
1 dl vettä

vaahdota munat ja sokeri ja mausta sitruunankuorella. Yhdistä jauhot ja leivinjauhe. Lisää vaahtoon.
Sulata rasva, lisää vesi ja kiehauta seos. Lisää taikinaan. Kaada taikina vuokaan heti.
Paista uunin alatasolla 175 asteessa 35-40 minuuttia. Anna kakun hetki jäähtyä ennen sen kumoamista.

Tämä ohje on mielestäni helppo eikä se vaadi erikoisia aineksia. Ainut haaste on kakun irroittaminen vuuasta.
Tällä kertaa ensimmäinen kakku meni mönkään, ei irronnut nätisti vuuasta koska annoin sen jäähtyä liikaa. Toinen kakku onnistuikin hyvin ja sen kehtasin kääriä sellofaaniin ja antaa heille. Laitoin kakun päälle myös marianne karkkeja koristukseksi. Vauvalle ostimme vaaleanpunaisen nallehelistimen, jolla on pupunkorvilla varustettu huppu. :)

Toki annoimme myös kortin. Voin paljastaa, että äitini askarteli kortin. :D Minä olin kyllä koko ajan vierässä, suunnittelemassa ja sommittelemassa, mutta Senni piti minut kiireisenä ja äitini askertali innoissaan kortin tuossa tuokiossa. ;)

Toivottavasti lahja miellyttää perhettä. :)



Nallen saa halutessaan irroitettua kortista :) 



keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

uusi ovikoriste

Tuunasin keväällä vanhan ovikranssimme kevät/kesä kuntoon. Se ovikranssi oli kulkenut matkassa jo monessa kodissa ja koristanut useampaa ovea. Vaikka se olikin tehty vain koivunoksista, ja lisäilty muita koristuksi, pidin siitä.


Vanha, pihistetty, ovikranssi



Nyt ovi tarvitsi kuitenkin uuden koristeen, sillä vanha joutui pitkäkyntisen matkaan. :(
Ovikoristehan se vain oli, mutta en ymmärrä kenellä on pokkaa käydä varastamassa toisen ovikoriste. Kaiken kukkuraksi pitkäkyntinen taisi rikkoa kranssin, eikä ripustaa sitä omaan oveensa, sillä jäljelle oli jäänyt vain tuollainen turkoosi helmi. Helmet oli kiinnitetty rautalangalla eli ne on täytynyt riuhtoa irti. Typerää ilkivaltaa, mutta minkäs teet.

Kauaa ei oven tarvinnut olla ilman koristusta kun tämä äippä teki siihen uuden koristuksen.
Halusin uudestakin koristeesta sydämen muotoisen, mutta muuten erilaisen kuin vanha.
Halusin hyödyntää myös kesää jotenkin. Kävinkin keräilemässä Sennin kanssa kaikenlaisia kedonkukkasia. Kukkasista painoin kuvion askartelumassalle. Tulos ei kuitenkaan miellyttänyt minua.
Tein siis uuden version, johon laitoin kasveja hiukan hillitymmin. Kun kuviot olivat kuivuneet, maalasin ne. Massaan painoin myös TERVETULOA-tekstin, kakkukoristemuoteillani. Maalisävyinä käytin harmaata ja vihreää, halusin hillityn lopputuloksen, siksi en käyttänyt muita värejä.

Kun sydän ja kuviot olivat kuivuneet ja maalatut, puuttui siitä mielestäni jotakin. Sydämen reunat tarvitsivat vielä jotain. Mietin ensin pitsireunusta, mutta se ei tuntunut sopivan yhteen kovan ja karun massan kanssa. Lopulta päädyin tekemään askartelumassasta puoliympyröitä ja liimailin ne kiinni sydämeen. Nyt se miellytti silmääni. Hiukan jännittää pysyykö sydän ehjänä ovessa ja putoavatko puoliympyrät pois. No se jää nähtäväksi. :) Toivottavasti pitkäkyntinen ei vie tätäkin mennessään.


Uusi ovikoriste




Mitäs mieltä olette uudesta ovikoristeesta? Tuliko kiva?

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Ensiaskeleet




Niin sekin päivää koitti kun Senni otti ensiaskeleensa. <3
Nea ja Anton olivat meillä kyläilemässä perajantaina (25.7) ja silloin Senni päätti ottaa ensimmäiset askeleensa ilman tukea. :)
Kyllä niitä askelia jo odotettiinkin! Senni on aina ollut kovin varovainen liikkumisen suhteen.
Konttaamaankin harjoitteli kauan heijaamalla. Mutta kun lähti konttaamaan, se sujui hyvin ja varman oloisesti eikä neiti ole kertaakaan muksahdellut kontatessaan.

Tukea vasten Senni on kävellyt jo kauan ja pidemmän aikaa myös niin että pitää vain yhdestä kädestä kiinni. Taito itsenäiseen kävelemiseen siis varmasti jo olisi, uskallus vain puuttuu. Muutaman kerran neiti on nyt ottanut askelia ilman tukeakin, mutta pääsääntöisesti haluaa pitää vielä kiinni jostakin.

Konttauksen lisäksi Senni liikkuu nyt karhukävelytyylillä. Eli konttausasennossa, mutta polvet eivät osu maahan. Neiti on kyllä varsin hupaisain näköinen kun etenee kuin hämähäkki, pylly pystyssä ja kovaa vauhtia. :D

Eiköhän se kävelykin tule jossain vaiheessa pääsääntöiseksi liikkumismuodoksi. Vastahan Senni täytti vuoden eli aikaa on vielä harjoitella. :)

Käytiin aamulla hieman ulkoilemassa ja räpsin muutaman kuvan.
Kirjoittelin jokin aikaa sitten, siitä kuinka haluaisin saada Sennistä kuvia joissa neidillä olisi kukkaseppele päässää. Pari päivää sitten onnistuinkin ottamaan sellaisia, laitan siis yhden kukkaseppelekuvankin tänne. :)

Tänään aion pyöräillä Sennin kanssa vanhempieni luokse (pyöräilimme sinne eilenkin). Teppo osti viimekesänä täytettävän uima-altaan ja siinä olisi tarkoitus vilvotella tänäänkin. Näillä helteillä meidän kodissa, jonka ikkunat ovat etelään, on niin tuskasen kuuma, että täällä ei oikein viihdy. Mummulaan siis!



Kesävarpaat

Karhukävelyä :D







lauantai 26. heinäkuuta 2014

Puuhamaa

Tämä postaus tulee nyt jälkijunassa, mutta tulee kuitenkin. :D
Vietimme maanantaina kesäisen päivän puuhamaassa. Mukana olivat Senni, Vilma, Anton, Nea, Aleksi, Satu (Sennin kummitäti), Teppo ja minä.
Liikkeelle lähdettiin jo aamupäivästä ja pois lähdettiin vasta ilta viiden aikaan. Päivä oli helteinen, onneksi varjopaikkojakin löytyi mukavasti.

Päivä aloitettiin trampoliineilla ja niagaraliulla. Senni oli ensimmäistä kertaa elämäsään trampoliinissa ja nautti kovasti, nauroi ja kikatti ääneen. :D Vilma onkin jo kokenut tarmpoliinilla pomppija ja se sujuikin häneltä kuin ammattilaiselta. Kaikki muutkin kokeilivat trampoliineja, myös aikuiset. :)
Niagaraliukua kokeilivat vain Senni ja Anton, meidän äitien avustuksella tietenkin, eikä hurjapäitä pelottanut yhtään. Minua itseäni kyllä hiukan hirvitti kun alas tultiin melkoista vauhtia.


Voi sitä riemua kun saa pommmppia!


Siskokset




Sitten olikin jo aika mennä syömään. Meillä oli omat eväät, valmis ranskikset yms. eivät houkutelleet. Puuhamaassa on kiva kun siellä on grillipaikkoja katoksineen päivineen. Meillä oli kylmälaukuissa grillattavaa ja muuta evästä, tietenkin myös paaaljon juotavaa. Anton myös ihastui Vilmaan. Pikkuhurmuri oikein keimaili, naureskeli ja hymyili leveästi aina kun näki Vilman. Ihana pienimies. <3

Ruuan jälkeen pikkuisten oli aika käydä päiväunille ja sillä välin kierreltiin ne paikat joihin Vilma halusi. Vilma pääsikin pomppimaan ja kiipeilemään ja kiertelemään erilaisia temppuratoja. Minä ja Nea vahdimme pikkuisten unta, mutta muu porukka meni Vilman mukana. Tämä oli hyvä ratkaisu, olisikin ollut Vilmalle varmasti pitkästyttävää vain istua ja odottaa koska pienet heräävät.


Vilma ja Satu





Pienten päikkärit jäivät melko lyhyiksi, mutta siitäkin huolimatta he jaksoivat olla aurinkoisia koko päivän. Eikä kukaan muukaan sen suuremmin kuikutellut. :)
Kun päikkärit oli nukuttu, käytiin keinumassa ja halailemassa puuhanallea. Me aikuisetkin innoistuimme keinumaan, oli kyllä jännää, ellei jopa pelottavaa. ;) Miten se ei lapsena tuntunut läheskään niin pahasti vatsan pohjassa kuin nyt?
Välipalaakin haukattiin hiukan ja sitten suunnattiin vesipuiston puolelle. Vesipuistoin altaiden vesi oli todella kylmää! Senniä se ei haitannut, pikku vesipeto polskutteli innoissaan. Kovin kauaa emme silti altaassa viihtyneet ja saunan kautta menimme järven rannalle. Järvivesi oli minusta huomattavasti lämpöisempää kuin allasvesi. Kiva että puuhamaassa on mahdollista uiskennella myös järvessä, rantakin oli pitkälle matalaa ja se on tietenkin lapsiperheelle plussaa.


Aikuisiakin lapsetti :D
ja ilmeistä päätellen myös pelotti ;)

<3


Kaikki lapsukaiset samassa kuvassa.
On ne vaan ihania <3



Päivä oli oikein onnistunut, aurinkoinen ja iloinen. Minusta puuhamaa sopii ihan pienillekin lapsille, ainakin meidän mussukat viihtyivät. Paljon nähtiin ja puuhailtiin, mutta tuntui että paljon jäi vielä näkemättä ja kokemattakin. Ompahan seuraavallekin kerralle jotain uutta ihmeteltävää. Vilman kanssa olemme toki käyneet puuhamaassa ennenkin, mutta Sennille ja Antonille tämä oli ensimmäinen kerta. Mennään kyllä ehdottomasti uudestaan. :)

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

pienen pienet varpaat

Onko mitään suloisempaa kun pienen vauvan pikkuruiset sormet ja varpaat. Ihanat, vauvanpyöreät varpaat ja jalanpohjat, joilla ei ole vielä asteltu. <3
Moni ikuistaakin vauvansa käden tai jalanjäljen, joko väripainatuksella taikka kipsimassalla.
Monissa blogeissa on ollut myös ihastuttavia valokuvia vauvan pienistä varpaista ja sormista.

Sennin ollessa 8kk ikäinen, otin hänen söpöistä pikkujaloista kuvia. Jostain syystä ne eivät vain koskaan päätyneet tänne, joten se asia korjataan nyt. Niistä olisi tarkoitus myös teettää yksi ja laittaa se kotona esille. Kädenjälki on jo ikuistettuna kipsitaulun muodossa. :)





Äiti ja tytär



Tulipas nyt vähänlaisesti tekstiä, mutta ehkei sitä tarvitse aina pitkään sepustaakaan. Kuvat kertokoot enemmän kuin tuhat sanaa. :)

Lapsivapaa

Viime lauantaina sain viettää lapsivapaata aikaa!
Pitkästä aikaan näin muutamia ystäviäni ja Senni meni toista kertaa elämässää yöksi hoitoon.
Senni on onneksi reipas tyttö, eikä minun tarvinnut juurikaan jännittää hänen jättämistä hoitoon. :)

Lapsivapaa tekee kyllä välillä niin hyvää!!! Oli aivan älyttömän ihanaa höpötellä ja naureskella ihanien ystävien kanssa ja keskittyä vain heidän kanssaan olemiseen ja rentoutua. Äitinä oleminen on ihanaa, mutta kun pitää pienen tauon, osaa taas arvostaa sitä kotiarkeakin uudestaan ja saa lisää energiaa. :)

Oli myös kiva hieman laittautua. Mitään sotamaalauksia en ole koskaan naamaani maalannut, enkä osaa kipsutella korkeissa korkkareissa, ei vain ole mun juttu. Oli kuitenkin kiva jättä hiukset auki (Sennin kanssa pidän hiuksia yleensä kiinni) ja antaa kiharoiden näkyä. Minulla on luonnonkiharat, mutta nyt kiharat tulivat leteistä, oma kihara kun on melko pörröistä. Tein myös hiuksista letittämällä pääpannan. Meikkiäkin laitoin arkea enemmän, lakkasin kynnet, laitoin koruja ja hajuvettä. Olin niin innoissani ystävien näkemisestä, että jo pelkkä laittautuminen oli luksusta. :D

Meidän oli tarkoitus mennä eväsretkelle kavereiden kanssa, mutta koska sinä päivänä satoi aina välillä, päätettiin jäädä sisälle. Mutta koska meidän kaveriporukasta ei mielikuvistusta puutu, päätimme järjestää piknikin sisälle. Olimme erään ystäväpariskunnan luona ja levitimme viltin olohuoneeseen ja piknik pystytettiin siihen. :D

Meillä on usein tapana järjestää illanistujaiset nyyttärimeiningillä ja niin tehtiin tälläkin kertaa. Jokainen toi jotain hyvää syötävää ja piknik olikin oikein runsas ja herkullinen.
Minä vein mukanani yhden pullon kuohuvaa ja eteläafrikkalaisen mutakakun ja vaniljakastiketta. Tätä mutakakkua olin kerran aikaisemminkin tehnyt. Kakku on enemmän aikuiseen makuun, koska siinä on kahvia ja viskiä, mutta mutakakun tapaan se oli makeaa.

Kaveriporukassamme jokaisella on hyvin erilaiset elämäntilanteet, yksi on lähdössä vaihtoon, yksi viettää kotiäidin arkea, yksi käy töissä ja matkustelee paljon, yhden ystävän kotiäiti-arki muuttuu opiskelijaäidin arjeksi. Olikin ihana kuulla muiden kuulumisia ja aidosti keskittyä niihin, ilman keskeytyksiä. :)

Kun kuulumiset oli vaihdettu, aloimme muistella menneitä, niitä yhdessä vietettyjä lapsuus- ja teinivuosia. <3 Miten moni asia onkaan muuttunut. Vaikka elämä onkin kuljettanut jokaista omaan suuntaansa, on ihanaa että ystävyytemme on säilynyt. Ystävät ovat kyllä kultaakin kalliimpia. <3 Kovin usein emme näe, varsinkaan niin että kaikki olisivat paikalla, mutta aina kun näemme, riittää juttua vaikka kuinka eikä tunnelma ole väkinäinen.

Kun piknik eväät oli syöty, juomat juotu ja musiikkia kuunneltu, suuntasimme yöelämään. Taisi olla ensimmäinen kerta kun kävin baarissa tanssahtelemassa sitten Sennin syntymän. :D

Oli kyllä ihanaa vaihtelua arkeen, tällaisia hetkiä saisi olla enemmänkin.
Sennikin oli ollut oikein kiltisti siskoni Jaanan ja äitini hoivissa ja nukkunut yön heräämättä kertaakaan. Saan kuulema lähteä viihteelle toistekin. ;)

Tässä muutama kuva





Näin iloinen tyttönen, hoitoon lähdössä. :)

piknik :D


Eteläafrikkalainen mutakakku




Mietin etukäteen, että osaanko nauttia lapsivapaasta vai mietinkö koko ajan Senniä. Täytyy kyllä sanoa, että osasin nauttia ja kovasti nautinkin! Toki Senni kävi välillä mielessä, mutta varsinaista ikävää ei tullut, saatika sitten huolta. Olin 100% varma, että Sennillä on kaikki hyvin, joten sain luottavaisin mielin nauttia ajasta ystävien kanssa.
Tarkoitukseni oli nukkua seuraavana aamuna pitkään, mutta se ei ihan onnistunut. Menin nukkumaan vasta 3.30 ja nukkuminen oli katkonaista, oli outoa valvoa niin myöhään. Seuraava aamu lähtikin aika tahmeasti käyntiin, mutta lähti kuitenkin. Olin hakemassa Senniä kotiin jo 11 aikaan ja arki alkoi taas. :)
Vaikka yöunet eivät olleet parhaat mahdolliset, oli ilta ja seura sen arvoista että saatoin nipistää yöunistani. :)


Oletteko te muut osanneet nauttia lapsivapaistanne?

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Itsetehtyä

Näin kesäisin on monella Sennin serkulla synttärit ja toki pyrimme osallistumaan niihin kaikkiin.
Kun juhlia on monet peräkkäin, ei meidän perhe pysty ostamaan kenellekään mitään ökykalliita lahjoja, eikä sen pitäisi minusta ollakaan juhlien tarkoituksena. Minusta hyvän lahjan ei tarvitse olla kallis.
Jollain pienellä lahjalla haluan kuitenkin aina muistaa päivänsankaria. Teen kortit usein itse ja olenkin panostanut niihen sitten hiukan enemmän. Yleensä etsin kortteihin myös kivan runon, joka sopii päivänsankarille.
Pienen budjetinkin lahjasta saa oikein kauniin kun paketoi sen nätisti ja sen mukana ojentaa kauniin kortin. Onneksi lahjansaajatkin ovat olleet tähän mennessä tyytyväisen oloisia.

Pyrin myös siihen, ettei Sennistä tule kalliiden lahjojen havittelijaa. Itse ainakin arvostan enemmän lahjoja, joista huomaa että lahjan saajaa on aidosti ajateltu, sen sijaan että ostaisi jonkin todella kalliin lahjan.
En myöskään halua, että kotimme täyttyy kamalan isolla tavara/leluvuorella, silloin käy helposti niin ettei niillä sitten oikeasti edes leikitä.

Sen enempää jaarittelematta, tässä antamamme lahjat:

Sunnuntaina oli Sennin 8-vuotta täyttävän serkkutytön synttärit. Lahjaksi maalasin sydämenmuotoisen korurasian, synttärisankarin nimellä varustettuna. Rasiaan ostin tunnesormuksen (vaihtaa siis väriä kun sen laittaa sormeen) ja pienen tinakeijun. Sormuksen mukana tuli myös ohjeet, joissa kerrotaan mitä tunnetta mikin väri tarkoittaa, rullasin ohjeen sormuksen sisään ja ujutin mukaan myös hieman rahaa, jolla tyttö saa ostaa mitä itse haluaa.
Kortista tein tyttömäisen, pinkin ja kesäisen, sitä päivänsankari ihastelikin kovasti.
Korttiin kirjoitin seuraavanlaisen runon:
On monta hyvää syytä
pistää elämä makeaksi
tällä kertaa herkuttelemme
syntymäpäiväsi kunniaksi.

Runot etsin aina netistä, minulla kun ei ole tuota runoilijan taitoa.
Tinakeiju oli minusta nätti ja uskon tunnesormuksen kiinnostavan 8-vuotiasta. Itse olisin ainakin tuon ikäisenä tykännyt kavereiden kanssa tutkia millä tuulella kukakin on milloinkin ja näyttääkö sormus kenties onko joku jopa rakastunut. :D


 




Tänään taas on vuorossa Sennin 3-vuotta täyttävän serkkutytön juhlat.
Tämä neitokainen pitää kovasti musiikista. Siksi korttiin päätyikin musiikkiaiheinen runo, eläinorkesterista, ja kortin kannessa on eläimiä juhlatunnelmissa. Tietenkin pienen prinsessan kortissa pitää olla myös jotain prinsessajuttua ja siksi siihen päätyi kruunu ja rusetti.
Lahjaksi ostin Nalle-Puh äänikirjan. Hmmm... vai onkohan se äänikirja. Siis sellainen kirja, jonka sivussa on kuvia joita painamalla tulee erilaisia ääniä ja niitä painellaan sadunlukemisen aikana.
Kirjan käärin ihanaan karkkikuvioiseen lahjapaperiin ja paketin solmin vielä silkkinauhalla kiinni.
Minusta paketista ja kortista tuli aika somat. :)



Tässä musiikkiaiheinen runo pienelle prinsessalle:
Hiiri pianoa pimputtaa,
kissa kitaraa rimputtaa,
koiralla on tassuissa rumpupalikat,
lampaan soitin on tänään kalikat,
kettu huiluun puhaltaa,
susi torveen toitottaa,
ilves lyö tassuilla tahtia,
musiikissa on riemua ja mahtia.
Hauska eläinorkesteri tää
sulle onnittelut lähettää.




Viime viikolla kaksi Tepon siskoa tuli meille kyläilemään. He tulivat moikkaamaan Senniä, kun eivät päässeet neidin synttäreille. Toki halusin tarjota heille jotain herkkua. Samanlaista juhlapöytää en alkanut väkertämään kuin mitä juhlissa oli, mutta jotain herkkua tein kuitenkin.

Aloin siis selailla reseptikirjojani ja päätin kokeilla Hellapoliisin kirjasta löytyvää valkosuklaa-daim-kakkua.
Jos olen hurahtanut korttien ja pakettien koristeluissa silkkinauhoihin, niin kakuissa olen nyt käyttänyt paljon valkosuklaata. Valkosuklaa on ihanan makeaa ja kun sen yhdistää tuorejuustoon tai rahkaan ei lopputulos ole kuitenkaan liian makea.
Kakku oli helppo, nopea, edullinen ja ah niin herkullinen. Koristelun tein melko yksinkertaisesti, pursotin kermasta kivoja kuvioita kakun reunalle ja keskelle daim-rakeita, lisäksi laitoin muutaman vaaleanpunaisen nomparellin tuomaan tyttömäisyyttä. Kakku onnistui hyvin, se maistui herkulliselta, mutta erityisen tyytyväinen olen sen ulkonäköön. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se oli mielestäni kaunis.





Tällaisia juttuja olen siis nyt näperrellyt. :)

Mitä mieltä te muut olette noista korteista ja lahjoista?
Tuliko kivat? Ostatteko itse kalliitakin lahjoja?

torstai 17. heinäkuuta 2014

Sennin 1-vuotiskuvat

Nyt on Sennistä otettu 1-vuotiskuvat.
Kuvia emme räpsineet itse, vaan ystävämme Janne otti ne. Tämä oli ehdottomasti paras ratkaisu, sillä hän on valokuvaaja. Nyt meidän ei tarvinnut huolehtia kuvien onnistumisesta, riitti kun saatiin tyttö paikalle näteissä vaatteissa ja muutama hymykin olisi kiva. :)

En halunnut studiokuvia. Suomen kesä on niin kaunis, että halusin hyödyntää sen. Samalla kuvista ilmenee, että lapsi on syntynyt kesällä. Senni-menninkäiselle sopi parhaiten keijukaismetsä ja sellainen löytyikin melko läheltä. Metsässä oli runsaasti pehmeä sammalta, ihania vanhoja kantoja, isoja sammaleen peittämiä kiviä ja tarpeeksi valoa.

Pähkäilin kauan, mitä kaikkea ottaisin rekvisiitaksi mukaan kuvauksiin. Ideoita pursusi ja kävinkin kokeilemassa joitakin, jotta sitten oikeissa kuvauksissa homma ei menisi ihan pipariksi.
Haaveilin jo keväällä, että Sennistä saataisiin kuvia kukkaseppele päässä. Tein yksi päivä Seppeleen ja laitoin sen neidin päähän, meni ehkä sekunti ja se oli jo palasina. Ei siis kukkaseppelettä näin pienelle. :D Kukkaseppeleidean voi toteuttaa kun neiti on hiukan isompi. :)

Mietin myös saippuakuplia, mutta ne ovat siitä hankalia että ne lentävät mihin sattuu tai ovat juuri lapsen kasvojen kohdalla. Senni myös laittaa helposti silmät kiinni kun puhaltelen saippuakuplia kohti, nekin siis jätettiin pois.

Ajattelin, että olisi kiva jos Senni pitelisi kädessään jotain kukkaa ja ihastelisi sitä. Koska kukkaseppele koki jo niin karun kohtalon, mietin että tekokukat voisivat olla kivoja ja ostinkin sellaisia. Ne kyllä kiinnostivat tyttö hetken, mutta nekin piti yrittää repiä palasiksi ja tunkea suuhun. Unohdin siis myös tekokukat.

Sen sijaan minun pitkä helminauhani kiinnosti tyttöä kovasti ja se näyttikin suloiselta kun pieni prinsessa hypisteli niitä. Helmet päätyivät siis kuvauksiinkin mukaan.
Mukaan otettiin myös Sennin rakas unipupu nimeltä Fanny. Fannyn avulla neidistä irtosikin aito ja ihana leveä hymy. :)
Mukaan napattiin myös Tepon suvussa kulkenut keinuhevonen, sekin näytti kuvissa oikein söpöltä.

Vaatteiden valinta kuvauksiin oli ihan selkeä, Sennille puettiin mekko jonka äitini ompeli syntymäpäiväjuhliin. Mekko on oikein kaunis, sopii hyvin pienelle keijutytölle, toki sillä on myös tunnearvoa. <3



Olen kyllä niin tyytyväinen että saatiin ammattilainen ottamaan kuvat. Ne harjoituskuvat jotka itse räpsin ovat selkeästi huonompia. Tässä on linkki Jannen kotisivuille, suosittelen häntä ehdottomasti kuvaajaksi http://www.kuvaajanne.fi

Itse kuvaussessio kesti vain noin 30min, mutta silti kuvia tuli todella paljon ja monesta erikohdasta kuvattuna ja eri rekvisiitoilla. Jos oltaisiin kuvattu itseksemme, olisi aikaa kulunut takuulla enemmän, jolloin Sennikin olisi hermostunut, eikä kuvien laatu olisi ollut läheskään näin hyvä.

Sitten itse kuviin. Kuvia on niin paljon, etten osaa päättää mikä niistä olisi paras. Laitankin tähän muutamia kuvia, jotka ovat minun lemppareitani.














Kuulisin mielelläni muidenkin mielipiteitä.
Mikä on paras kuva? Mistä teetän sen virallisen 1v-kuvan?

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Uintia ja aikakapseli

Viikonloppu mennä hujahti taas mukavissa merkeissä. :)
Lauantaina minä ja Nea pakkasimme rantakamppeet kasaan ja veimme Sennin ja Antonin Riihisaloon (leirintäalue jossa on myös yleinen uimaranta) katsomaan eläimiä ja uimaan. :) Itse ranta on pikkuruinen, mutta siellä harvoin on paljoa väkeä, joten sinne mahtuu yleensä oikein hyvin. Alueen rakennukset ovat minusta viehättäviä, sellaisia vanhoja maalaistaloja.

Senni on aina tykäännyt kovasti eläimistä ja se näkyi tälläkin kertaa. Menimme ensin moikkaamaan koiraa ja Senni hokikin innoissan "hauva". Seuraavaksi menimme katsomaan lampaita ja Senni innoissaan kutsui niitäkin hauvaksi. :D Kanat eivät sentään olleet enää hauvoja, mutta ne kummastuttivat kun pitivät niin outoa ääntä.

Rannalle päästyämme söimme ensin eväitä ja sitten mentiin uimaan. Meidän lisäksi rannalla ei ollut ketään muita, saimme siis vallata koko rannan, leikkiä ja pitää hauskaa ihan keskenämme.
Saatin vihdoinkin heitettyä Sennin kanssa talviturkit pois! Ja voi että tuo meidän tyttö rakastaa vettä, olisi varmasti pulannut siellä koko päivän. :)
Anton oli ihan haltioissaan Sennin uimarenkaasta, toinen oikein hihkui kun sai leikkiä sillä. :)

Kummasti rannalla kului useampikin tunti. Sää oli juuri sopiva, oli lämmintä ja pilvistä. Ei siis tullut kylmä, mutta ei tarvinnut koko ajan pelätä palavatko pikkuiset auringossa, tällaista säätä lisää!



"HAUVA" vai onko sittenkään? ;)

Näistä kavereista pysyteltiin hyvän matkan päässä, rääkkyivät sen varran määrätietoisesti.

Pitihän sitä lammasta silittääkin <3

Evästauko

Pikkuiset innostuvat loiskuttamaan vettä rannalla :)

Ja tämä vesipeto sai aikaan hieman isompiakin loiskeita :D



Sunnuntaikin meni oikein kivasti, kaivoimme nimittäis ylös aikakapselin jonka olimme kätkeneet maahan (vanhempieni pihalle) viisi vuotta sitten. Tähän osallistuivat kaikki siskoni ja heidän lapsensa, veljeni Jami, Teppo, Aleksi ja minä sekä Senni.
Teppo ja Aleksi yrittivät kaivaa kapselia ylös ja edellisenä viikonloppuna, tuloksetta, olimme nimittäin unohtaneet mihin se oli kätketty! :D He kaivoivat isolta alueelta, mutta kapselia (lasipurkki) ei löytynyt. Minä yritin sitten lauantaina kaivaa sitä, mutta ei minun voimani riittäneet, maa oli kovaa savimaata ja puut olivat kasvatteneet juurensa tiukasti maahan. Sunnuntaina minä, Jaana ja Jami yritimme vielä etsiä kapselia, ei löytynyt. Teppo oli aamun Vilman kanssa kalassa, paikalle tultuaan hän yritti vielä kerran etsiä kapselia ja sitten se löytyi! Jippii!!! Pääsimme siis kurkistamaan sen sisälle!

Aikakapseliin kukin oli kirjoittanut oman toivekirjeen siitä mitä elämältään haluaisi viiden vuoden päästä. Oli kiva kuulla mitä muut olivat toivoneet, niitä kun ei etukäteen kerrottu. Osa toiveista oli toteutunut ja osa ei. Minun toteutuneita toiveitani olivat valmistuminen koulusta ja yhteinen vauva Tepon kanssa.
Kapseliin olimme laittaneet myös yhteiskuvan meistä. Vitsi miten paljon nuo nuoret miehet, Jami ja Eevert, olivatkaan kasvaneet! Olivat muutkin muuttuneet, mutta ei niin huomattavasti. Tuntuu ettei siitä nyt niin kauaa ole kun kapseli kätkettiin, mutta moni asia on ehtinyt muuttua viiden vuoden aikana.

Kun viisi vuotta vanhat kirjeet oli luettu ja tutkittu oli aika tehdä uudet toiveet, taas viiden vuoden päähän. Oli hassua ajatella millaista elämää silloin toivoisi, Sennikin on sillon jo eskarilainen! Toiveitani en tässä nyt kerro, ne paljastetaan sitten viiden vuoden päästä. ;)
Tällä kertaa kapseliksi valittiin vanha peltinen keksipurkki. Sisälle laitettiin vanhat toivekirjeet & kuva ja uudet toivekirjeet & uusi ryhmäkuva. Kuvat on otettu samassa kohtaa pihaa ja olemme samassa järjestyksessä, näin niitä on kiva vertailla. Nyt yritimme olla fiksumpia ja merkitsimme kapselin kohdan isolla kivellä, jospa se löytyisi viiden vuoden päästä hiukan helpommin. :D

Aikakapselin kaivamisen ja uudelleen kätkemisen lisäksi pidimme myös lettukestit, nam nam. Jaana teki Annikan etsimällä ohjeella ison lettutaikinan ja Teppo paistoi niistä iiiison kasan lettuja. Lettujen päälle olin varannut vaniljajäätelöä, mansikoita, suklaalevitettä, hilloja ja sokeriakin oli laitettu tarjolle. Letut menivät kyllä kuumille kiville, eikä ihme, kuka nyt ei letuista tykkäisi. :)


Aikakapselimme :)



Sennikin herkuttelee <3


Sellainen viikonloppu tällä kertaa.
Tuo aikakapseli on minusta kiva idea, suosittelen muillekin! :)