maanantai 30. kesäkuuta 2014

Lapsen makumieltymykset

Olen tässä jo pidemmän aikaa pohtinut, että onko äidin odotusajan ruokavaliolla oikeasti vaikutusta lapsen makumieltymyksiin. Minusta tuntuu, että on.
Nyt kun Senni on jo sen ikäinen, että hänelle saa antaa jo varsin monipuolista ruokaa, huomaa että hänellä on selvät lempparit ja myös niitä ruokia joista hän ei pidä. Toki lapsen voi tietyissä rajoissa totuttaa uusiin makuihin, mutta eiväthän aikuisetkaan kaikista ruuista pidä.

Sennin lemppareita ovat selkeästi ne ruuat joita itse söin odotusaikana. Näitä ovat mm. vihannekset, erityisesti kukka- ja parsakaali (kukkakaali on minunkin herkkuani). Hedelmäsoseet taas eivät tunnu uppoavan (niitä en odotusaikana saanut syödä). Osa syy hedelmäsoseiden maistumattomuuteen voi olla sekin, ettei neiti saa itse syödä niitä vaan minä tarjoan ne lusikalla. Olenkin jo pitkään jättänyt hedelmäsoseet kauppaan ja ostanut ihan tuoreita hedelmiä, niitä Senni kyllä aina maistaa ja banaania hän syö jo vaihtelevasti.
Minun suurta kesäherkkuani ovat mansikat ja herneet, näistä vain herneet kelpaavat Sennille. Herneitä sain hiukan syödä odotusaikana, mansikoita en.
Kun tarjoan Sennille maustamatonta rahkaa ja banaania, syö hän mieluummin rahkaa, siis ihan sellaisenaan. Odotusaikana rahkaa tuli syötyä niin, että se alkoi jo pursuta korvista ulos, varsinkin kun en saanut lisätä siihen hedelmiä tai muuta sellaista. Maistoinkin tänään pelkkää rahkaa ja iiik mikä puistatus, en ymmärrä miten Senni voi syödä sitä sellaisenaan. :D Myös viili maistuu neidille ihan sellaisenaan, ilman mitään hedelmä- tai marjasoseita.
Raejuusto ja täysjyväpasta ovat Sennin lemppareita, näitä söinkin ahkerasti odotusaikana ja kyllä ennen sitäkin. Hapankorppu ja näkkileipä maistuvat tytölle hyvin ja hyvä niin. :) Perunasta Senni ei ole oikeastaan koskaan välittänyt, soseiden seassa kyllä meni. Perunahan oli ehdottamasti kielletyllä listalla odotusaikana. Itse kyllä pidän perunasta ja minusta se on sellaista ns. perusruokaa jota olisi hyvä osata syödä. Ihan tulevaisuuttakin ajatellen, kun Senni menee joskus päivähoitoon ja myöhemmin kouluun, haluaisin että perunakin alkaisi maistua. Tätä siis harjoitellaan vielä. :)
Lihat uppoavat myös melko hyvin, kala, erityisesti lohi, on Sennistä herkkua. Viimekesänä söinkin melko paljon uunilohta.

Minusta Sennin makumieltymykset ovat hyvät ja terveelliset. Toki niitä hedelmiä/marjoja ja perunaakin maistelemme ahkerasti, jotta nekin alkavat toivonmukaan maistua. Mutta kyllä ne täysjyvätuotteet ja rahkakin pidetään ruokavaliossa jatkossakin. :)
Soseiden tekemisestä, myös niiden karkeampien, luovuin reilu viikko sitten, koska sormiruuat maistuvat paremmin. Nyt Senni on innostunut myös lusikankäytöstä ja onkin onnistunat saamaan sillä ruokaa suuhunsa. :) Nyt Senni siis syö ihan tavallista kotiruokaa, ilman suolaa tietenkin. :)



Ruisleipää, ikää tytöllä 7kk.

7kk.
11kk <3



Oletteko te muut huomanneet, että odotusajan syömisillänne olisi vaikutusta lapsen makumieltymyksiin?

Onnellinen onnellinen onnellinen Ninni!

Senni täyttää pian vuoden ja siksi minun oli mentävä sokerirasitustestin kontrolliin.
Raskausajandiabetes on vielä hyvin mielessä ja minua pelotti aivan kamalasti, että diabetes jatkuisi myös vauvan synnyttyä. Koin syyllisyyttä siitä, että minulla oli odotusaikana daibetes, onneksi jaksoin olla sinnikäs ja sain sen tiukalla ruokavaliolla kuriin ja insuliinihoidoilta vältyttiin. Sennin synnyttyä olen kuitenkin syönyt taas ihan normaalia, terveellistä, kotiruokaa ja joskus herkuttelenkin, siksi pelkäsin että diabetes kolkuttelisi taas.
Olin jopa vihainen itselleni, olenko voinut syödä itseni sairaaksi, kamalaksi sokeripalloksi! Millainen esimerkki olisinkaan Sennille jos sairastuisin. Itsesyytökset eivät tietenkään olisi asiaa auttaneet, mutta tuollaisia ajatuksia päässäni pyöri. Diabetesta osataan nykyään hoitaa hyvin ja sitä sairastavat voivat elää lähes tavallista elämää, se ei silti lohduttanut minua, olin jo valmiiksi niin vihainen itselleni ja peloissani.

Viime perjantaina meni aikaisin aamusta sokerirasitustestiin juomaan sitä litkua ja istuskelemaan pariksi tunniksi ja verta otettiin kolmeen kertaan. Teppo oli ihana kun oli ostanut minulle kasan ihania lehtiä, jotta sain ajan kulumaan kun ei saanut edes kävellä. Testi itsessään meni hyvin, ei tullut huonoa oloa tai muutakaan.
Toivoin, että olisin saanut tulokset jo samana päivänä, mutta jouduin odottamaan niitä viikonlopun yli. Oli kyllä pitkä viikonloppu odottaa ja jännittää!!!

Tämä aamukin tuntui kovin pitkältä, piti odottaa että neuvolan puhelinaika olisi ja voisin soittaa sinne kysyäkseni tuloksia. Kyttäsin kelloa ja kun se oli tasan 12 soitin neuvolaan. Onneksi neuvolan tätimme vastasi heti ja sanoi että tulokset ovat tulleet. Ja tuloksissa ei ollut mitään häikkää, kaikki oli paremminkin kuin hyvin!!! Niin iso taakka putosi kyllä tämän äidin harteilta ja sydämmeltä että huh huijaa! Kyllä se terveys vain on niin iso juttu, varsinkin kun on tuo pieni ihminen jonka kasvua ja kehitystä tahtoo seurata ja auttaa parhaansa mukaan. <3

Olen kyllä nyt niin iloinen ja onnellinen! Jos vain ei sada niin taidamme lähteä Sennin kanssa pyörälenkille ilouutisten kunniaksi, kunhan neiti vain herää päiväuniltaan. :)



sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Rippijuhlat

Tänään oli Sennin serkkutytön, Tepon veljen tyttären, rippijuhlat. Laitoimme siis juhlavaatteet päälle ja suuntasimme juhliin.
Olikin kiva taas nähdä Tepon puolen sukua. Senni katseli aluksi ihmeissään, että ketä nämä kaikki ihmiset oikein ovat, mutta pian neiti menikin jo muiden lasten mukana, kunhan oli ensin istunut tarpeeksi kauan Anne-tädin sylissä. :D

Päivän sankarille minä askartelin kortin, Teppo ja hänen siskonsa Anne hoitivat lahjan ostamisen. Toki ostimme myös ruusun viemisiksi.
Kortin askartelussa minulla vierähti useampi tunti, mutta lopulta se miellytti silmääni. Minulla on jos jonkinlaisia askartelutarvikkeita ja tälläkään kertaa en lähtenyt ostamaan erikseen mitään korttia varten. Minulle käy vain usein niin, kun pengon askartelulaatikoitani, että löydän kaikkea kivaa enkä osaa päättää mitä käyttäisin ja mitä jätän pois. Ihan kaikkea kun ei viitsi laittaa tai tulee sillisalaatti. Pyrinkin keksimään jonkin teeman ja värin mitä seuraan. Nyt valitsin väriski raikkaan turkoosin, kesän kunniaksi ja kauniin vaaleanpunaisen/pinkin, koska ripillepääsijä on tyttö vai pitäisikö sanoa jo että nuori nainen. :) Halusin, että kortista ilmenee sen olevan rippikortti, joten päätin tehdä siihen ristin. Sitten tulikin ongelma mistä ihmeestä taion sen ristin?! Lopulta päädyin tekemään ristin sydämenmallisista hopeisista helmistä. Hopeiset kävivätkin hyvin kun reunatarratkin olivat hopeiset. En kuitenkaan halunnut tehdä kortista paatoksellisen uskonnollista, vaan hennon kesäisen. Mielestäni onnistuin tavoitteessani. :)

Perheen äiti oli leiponut juhliin jos jonkinlaista herkkua, nam nam. Sennillekin tarjottiin keksiä, mutta neiti ei suostunut edes maistamaan kun muiden lasten touhut kiinnostivat niin paljon. Saapa nähdä syökö neiti omilla synttäreilläänkään mitään. :D

Muutamat kuvatkin tuli räpsäistyä ennen kuin lähdimme juhliin:


Tällainen kortista tuli, minusta ihan kiva.

Siis mitkä vaatteet se äiti mulle puki?!

<3

Äiti ja tytär


Oli oikein ihanat juhlat joihin oli kiva päästä osallistumaan. :)

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Synttärikutsut postitettu

Eilen saatiin postitettua kutsut Sennin 1-vuotis syntymäpäiville. :)
Minulla ja Tepolla on kummallakin niin isot suvut, että kutsut lähtivät vain sukulaisille eli mummit, papat, kummit, tädit, sedät/enot kutsuttiin. Teppo sai päättää ketä hänen suvustaan kutsutaan ja minä päätin omani. :) Jos kaikki tulevat paikalle on meitä yhteensä liki neljäkymmentä, huh! Meille ei tällaista ihmismäärä mahdu kerralla, joten olemme päättääneet pitää juhlat vanhempieni luona. Toivottavasti sää suosisi ja juhlavieraat saisivat nauttia juhlista myös puutarhan puolella.

Kutsutkortit tilattiin ifolorilta, se tuntui fiksuimmalta ratkaisulta niin ajallisesti kuin rahallisestikin. Ihan kivat niistä tulikin. Kannessa on kuva keinuhevosella keinuvasta Sennistä. Senni rakastaa keinumista! Ei tarvitse kuin kerran kysyä haluaako neiti kiikkaamaan niin leveä hymy nousee korviin ja tyttö alkaa hihkua ja heijata. :D
Tuo keinuheppa on nyt näppärä, Senni osaa ottaa siinä itse vauhdit. Eli suuri kiitos Sennin Satu-kummille ja hänen perheelleen kun saatiin keinuheppa lainaan. :)
Kortin kannessa on myös perhosia, sopivat hyvin kun niitä tulee olemaan mm. kakussa ja koristeissakin. Kortti on helmiäspaperia ja sopiikin hyvin kutsukortiksi.
Nyt vain odottelen, että kutsut löytävät perille ja toivon että saan ilmoitukset osallistujista. :)






Käytiin tänä aamuna ostamassa servettejä ja hieman kertakäyttöastioita juhliin ja voi miten ihanat me löysimmekään! Teppo ei voinut ymmärtää miten intoilin jostain kertakäyttölautasista niin paljoa. ;) Ne ovat vain niin ihanat, niissä on pikkumyy ja väri on pinkki, passeli juuri meidän neidille! Aikuiset saavat toki kahvinsa ihan posliinikupeista, mutta nuo kerttikset ovat näppärät lapsille ja muille mehunjuojille. :) Minusta lastenjuhlissa voi ihan hyvin käyttää kerttiksiä.





Tämä syntymäpäiväjuhlien järjestäminen on sitten ihanaa, nautin kyllä ihan täysillä! <3
Stressiä ei ole vielä tullut, mutta ehkä sekin vielä tulee kunhan leipomisurakka alkaa, mutta kaikki aikanaan. :)
Olen ehkä hiukan pöhkö kun näin intoilen, mutta eikös se ole ihan hyvä kun osaa iloita, vaikka sitten ihan vain kerttisastioista, ei aina tarvitse tapahtua maatamullistavia asioita jotta voisi iloita. :)

Iloista päivää kaikille! :)

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Juhannus 2014 ja hiukan muutakin

Blogit ovat pullollaan juhannuspostauksia ja tässä tulee yksi lisää. :D
Meillä ei ollut mökkijuhannus vaan olimme vanhempieni luona. Tämä oli oikein hyvä ratkaisu kun sääkään ei ollut erityisen kesäinen. Minun, Tepon ja Sennin seuraksi juhannusta tuli juhlimaan, Nea perheineen ja Jaana. Vanhempanikin olivat perjantai iltapäivään asti kotona, kunnes suuntasivat kohti lentokenttää ja Turkkia. :)

Vietimme oikein leppoisan juhannuksen keskenämme, söimme hyvää ruokaa ja saunoimme. Teppo ja Aleksi tekivät tulen grillikotaan ja hoitivat grillaamisen, me naiset teimme salaatit. Nälkäiseksi ei kukaan jäänyt, tarjolla oli jos jonkinlaista aina pihveistä täytettyihin sieniin ja erilaisiin salaatteihin. Minun juhannukseeni on kuuluttava ehdottomasti myös uudet perunat ja valkosipulisilli, nammm.
Oli meillä myös herkkujakin, Jaana toi sipejä, Nea leipoi raperperimarenkipiiraan ja minä testasin uutta reseptiä, mandariini-smetanakakkua. Nean kakku oli hurjan hyvää ja niin nättikin. Minunkin kakkuni maistui hyvältä, mutta oli ruma, ruttinen kuin rusina. ;)
Illalla menimme juhannussaunaan! Saunoimme myös naisten kesken, miehet hoitivat lapsukaisia sen ajan. Emme olekaan tainneet ennen olla tuolla kokoon panolla yhtäaikaa saunassa, tarvii ehdottomasti ottaa joskus uusiksi. Teimme myös kasvonaamiot ja oli meillä saunajuomatkin. Minä olen tosin niin huono juomaan noita alkoholipitoisia juomia, että en saanut juotua edes sitä yhtä kokonaan. :D Mutta tulipahan maistettua uutta siiderimakua. Ei kukaan muukaan sen ihmeemmin juonut ja hyvä niin, oltiinkin sovittu että ne saunajuomat saa ottaa muttei sen kummemmin kun lapsetkin ovat mukana.
Olin ostanut myös saunatuoksua tunnelmaa tuomaa. Tuoksuna oli hunaja-koivu ja se sopikin hyvin juhannus-saunaan. Laitoimme myös kynttilöitä palamaan kylpyhuoneeseen. Sennille ja Antonille ostimme kylpyvaahtoa jotta pikkuiset pääsivät kunnon vaahtokylpyyn. :)
Illalla pelasimme hetken trivial pursuit-peliä ja sitten porukka olikin jo niin väsynyttä että menimme nukkumaan. Jaana meni yöksi kotiin ja me muut jäimme mummulaan yöksi. Pikkuisetkin nukkuivat onneksi yön hyvin vaikkei oltukaan kotona. :)



Nean tekemä nätti piiras.

Minun tekemä ruttuinen piiras :D

Nea oli ostanut myös kumpajuomaa meille ;)
Saunavarustuksia


Lauantaikin vietettiin mummulassa ja siitä kukin lähti päivän mittaa omille teilleen. Minä ja Senni jäimme vielä mummulaan ja kotiin palasimme vasta sunnuntaina iltapäivästä. Sunnuntaina tein ensimmäistä kertaa porkkalettuja Sennille. Niihin tuli porkkanaraasteen lisäksi velliä, kananmuna, hiukan jauhoja ja juustoraastetta. Hyvin kelpasi meidän neidille raejuuston kera, kannattaa kokeilla. :)
Sunnuntaina kävin ostamassa myös iiihanat tennarit Sennille ja Antonille, pakko laittaa niistäkin kuva tänne. Mitkään kävelykengät ne eivät ole, mutta menevät ns. hienostelukenkinä. :)






Tällainen juhannus meillä, ei kovin kummoinen mutta meille juuri sopiva. Oli ihanaa kun ei tarvinnut hötkyillä mihinkään, sai olla perheen parissa ja nauttia hyvästä ruuasta. :)

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Synttäreiden suunnittelua

Pian meidän vauva on virallisesti taapero kun hän täyttää 1 vuotta!
Synttäreiden suunnittelu on jo täydessä käynnissä ja ajattelinkin hiukan paljastaa, mitä kaikkea olen suunnitellut.
Suunnittelu alkoi teeman pohdinnalla. Senni on meidän pieni prinsessa, joka tykkää muumeista. Mietinkin että joko prinsessa taikka muumi-teema olisi sopiva. Mutta sitten totesin, että tulevina vuosina, kun neiti osaa ilmaista paremmin mieltymyksensä, voivat muumit ja prinsessat nousta esille. Päätinkin, ettei mitään erityistä teema tule, sen sijaan jokin ns. punainenlanka joka toistuu juhlissa. Koska kullannuppumme on syntynyt kesällä, haluan että juhlat ovat kesäisen hempeät, värikkäät ja raikkaat. Värejä saa siis olla, mutta pääväriksi ajattelin vaaleanpunaisen. Kesään liittyy myös perhoset ja ne ovatkin ihanan herkkiä, joten ne toimivat juhlien punaisenalankana.
Kutsut haluan lähettää ihan perinteisinä kortteina, se tuo minusta juhliin jotenkin... hmmm... arvokkaamman/juhlavamman tunnun kuin esim. tekstiviesti- ta sähköpostikutsu. Tai sitten olen vain vanhanaikainen ja haluan lähettää ihan "oikeat" kutsukortit. Ensin ajattelin pyytää äitiäni askartelemaan kortit, mutta olen nakittanut hänelle jo erään tärkeän tehtävän, enkä halua ylikuormittaa häntä. ;) Kutsut tilataankin ifolorilta, valokuvakortteina. Korttipohjia olen jo katsellut, vielä pitää kysyä Tepon mielipide. :D Niin ja valita/ottaa niihin liitettävä kuva ja miettiä teksti.
Minä tykkään kovasti suunnitella kaikkea etukäteen, toisin kuin Teppo. Luulenkin että päävastuu synttäreiden suunnittelusta on minulla, eikä kyllä haittaa yhtään. ;) Toki kysyn myös Tepon mielipidettä ja sen hän varmasti myös kertoo.

Tarjoilut olen jo miettinyt valmiiksi. Sen tarkemmin niitä en vielä kerro, mutta kakusta voin paljastaa sen, että se tulee olemaan (toivottavasti onnistuu) karusellikakku. Jos joku ei nyt satu tietämään millainen on karusellikakku, niin googlen kuvahaulla löytyy kuvia. :)
Tähän sain idean Terhin ihanasta blogista (/http://aitijamelukylanlapset.blogspot.fi/). Toivon etten ole ottanut liian suurta haastetta itselleni kakun suhteen.
Juhliin olisi tarkoitus tehdä myös babybuffee, jossa olisi sopivaa tarjottavaa pikkuväelle. :)

Koristuksiakin olisi tarkoitus laittaa hillitysti ja ne ovat tietenkin perhosia. Voi olla että muutama ilmapallokin laitetaan. Haluan myös että juhlissa soi lastenmusiikki, siitä vastuu on Tepolla. Senni rakastaa musiikkia ja tanssimista, joten onhan hänen omissa juhlissaan oltava musiikkia.


Sitten se tärkeä tehtävä, jonka olen antanut äitini toteutettavaksi. Se on tietenkin juhlien sankarin mekon ompelu! Kävimme tänään ostamassa kankaat ja muut tarvikkeet mekkoon. Siitä tulee oikea prinsessamekko. <3 On tulossa rimpsua ja rämpsyä. Haluan pikkuisellemme ainutlaatuisen, kauniin mekon. Mekkoa on tarkoitus käyttää vain juhlamekkona, joten se saa myös olla juhlava. Tarkoitus olisi säästää mekko muistona. Äitini tekee myös mekkoon sopivat tossut ja pääpannan. Haluan tehdä Sennille itse kukkaseppeleen päähän. Voi tosin olla, että neiti saa seppeleensä vasta kun otamme ns. viralliset 1-vuotiskuvat, juhlissa päätä saa koristaa Mummun tekemä panta. :)



Näistä olisi tarkoitus syntyä juhlavaatteet Sennille <3


Tällaista olen siis jo suunnitellut. :)


Miltäs kuulostaa?

Eväsretki kesäiselle kalliolle

Kirjoittelin jo alkukeväästä,  kuinka haluaisin viedä tytöt, Vilman ja Sennin, eväsretkelle tuonne läheiselle kalliolle. Keskiviikko tämä toive sitten toteutui. :)
Pakattiin Tepon kanssa eväät matkaan ja Vilma sai toimia kartturina. Minä olin edellisenä päivänä piirtänyt ja kirjoittanut kartan kalliolle. Hyvin Vilma luki ja tulkitsi karttaa ja johdatti meidät määränpäähän, vaikkei ennen ollut siellä käynytkään. :)
Onneksi toteutimme retken keskiviikkona, sillä sen jälkeen on satanut ihan kamalasti ja ennusteen mukaan sade jatkuu ja jatkuu.
Retkelle lähdettiin Sennin päikkäreiden jälkeen, välipala aikaan. Hyvin Vilmakin jaksoi nousta rinteen ylös aina kallion huipulle. Jossain vaiheessa kyllä sanoi että jalat ei jaksa enää, mutta reippaasti kiipesi ylös asti kun oli niin innoissaan. :D
Huipulla levitimme viltin ja söimme eväitä kaikessa rauhassa. Mukana oli suolaista ja makeaa evästä, karjalanpiirakoita (juustolla ja kinkulla) ja suklaista juustokakkua. Juustokakku oli tietenkin minun leipomaani, testasin taas uutta reseptiä. ;) Juomaksi oli pillimehuja, paitsi Sennille oli maitoa ja vettä. Pillimehuakin pikkuneiti sai hiukan maistaa ja hän oppikin imemään pillistä. :)
Senni oli ihan ihmeissään eväsretkestä ja hän olisi halunut tyhjentää koko eväskorin tai konttailla kalliolla kipittävien muurahaisten perässä. :D
Kun eväät oli syöty, lähdimme pois ja matkalla ihailimme luonnonkukkia ja yksi fasaanikin näkyi.
Olen niin tyytyväinen, että saimme vietyä molemmat tytöt tuolle kalliolle retkeilemään. Tällaiset pienet retket ovat kivoja ja piristävät arkea. :)








torstai 12. kesäkuuta 2014

Onko äiti muistanut huolehtia itsestään?

Tätä olen nyt viime päivät pohtinut. Moni äiti varmasti huolehtii, että lapset saavat terveellistä ruokaa sopivissa määrin, tarpeeksi unta ja liikuntaa. Mutta entä äiti itse?
Minun oli pakko pitää terveydestäni erityisen hyvää huolta odotusaikana, koska minulle puhkesi raskausajandiabetes. Liikuin päivässä 1-2h, vähintään. Minulla oli vain tiettyjä ruoka-aineksia joita sain syödä ja nekin tarkkaan kellon aikaan ja määrätkin oli katsottava tarkoin.
Mutta entäs kun vauva syntyi? No läheskään niin suppeaa ruokavaliota kukaan ei taatusti pystyisi syömään vuodesta toiseen, tulisi rahkat ja näkkileivät korvista ulos. Moni asia on kuitenkin jäänyt mieleen, pyrin katsomaan etten söisi kamalia määriä hiilareita ja siksi syön esim. perunaa harvoin, täysjyvätuotteet ovat aina kuuluneet ruokavaliooni ja kuuluvat edelleenkin, pidän kasviksista ja niitä pyrinkin syömään paljon. Raskausajasta poiketen syön nykyään myös hedelmiä, vielä vuosi sitten esim. banaani oli ehdoton ei, se nosti sokeriarvot pilviin.
Mielestäni syön pääsääntöisesti terveellistä kotiruokaa. Toki minulla on myös paheeni ja ne ovat kaikenlaiset leivonnaiset. Rakastan leipomista! Hemmottelenkin rakkaitani usein jos jonkinlaisilla herkuilla ja silloin niitä tulee itsekin syötyä. Pelkästään itselleni en leivo, en myöskään osta kaupasta sipsia tms. epäterveellistä, mutta sokeriherkkuja tulee tehtyä usein. Leipoessani pääsen toteuttamaan itseni ja luovuuteni pääsee valloileen, se on ihanaa! :)
Mikä sai minut nyt pohtimaan elintapojani? Noh, minulle on tullut viimeisen parin kuukauden aikana useaan kertaan aivan järkyttävä ylävatsa kipu. Tuntuu kuin koko ylävatsa kramppaisi, olisi jumissa ja sitä polttelee. Kipu on voimakkaimmiillaan oikein rintalastan alla, mutta säteilee myös selkään. Tuntui kuin olisi ollut kamalat synnytys-supistukset, mutta vain paljon ylempänä. Kipu on ollut niin kamala, että oli pakko hakeutua lääkäriin.
Lääkärissä minulle väitettiin kiven kovaan, että vaivat johtuivat närästyksestä. Ja pah, odotusaikana minulla oli kamala närästys, mutta ei se ollut mitään noihin kipuihin verrattuna! Kiltisti otin kuitenkin happolääkereseptin ja menin kotiin kärvistelemään. Kohtaus kuitenkin uusi ja hakeuduin taas lääkäriin. Minulle määrättiin samoja happolääkkeitä lisää ja olisi vain passitettu kotiin. Siinä vaiheessa sanoin, että kyllä tätä nyt jotenkin pitää tutkia, olin varma ettei se ollut vain närästystä. Onneksi sain lähetteen vatsan ultraan, joka oli tosin vasta kuukauden päästä ja sitä odotellessa kipuja oli jonkin verran.
Maanantaina ultra sitten viimein oli. Minua jännitti ja ehkä jopa pelotti, mitä ultrassa mahtaa selvitä, ei kai vain jotain vakavaa!
Utrassa lääkäri ultrasi ensin koko ylävatsan, mutta sitten huomasin hänen ultraavan erityisen kauan ja paljon ylävatsan oikeaa puolta. Selvisi, että minulla on sappikiviä! Ja aikaisemmin lääkäri sanoi ettei niitä voi olla kun sappiarvot olivat ok. No oli kuitenkin! Olin kuitenkin helpottunut, sappikivet eivät kuulosta maailmanlopulta ja syy kipuihin selvisi. Ensi maanantaina saan sitten kuulla, miten tästä edetään, mitä sappikiville tehdään.
Ultraava lääkäri sanoin, ettei niille välttämättä tehdä mitään, mutta pakkohan niille on kun ne aiheuttavat minulla ihan kamalat kivut! Ultraava lääkäri sanoi myös että nyt pitää sitten tarkistaa ruokavalio.

Tämä kommentti ruokavaliosta jäi mieleeni ja alonkin pohtia, että mitä olen tehnyt väärin kun tällaisen inhottavan vaivan olen itselleni saanut. Mielestäni kun syön suht terveellisesti. Painoa voisin toki tiputtaa ja melko reilustikin ja liikuntaa lisätä, mutta en minä nyt mielestäni niin epäterveellisesti syö. Otinkin jälleen googlen käyttöön ja selvittelin hiukan keinoja sappikivien ehkäisyyn. Löysinkin tällaisen pätkän:

Lihavuus lisää selvästi sappikiviä, joten painonhallinnalla niitä voidaan ehkäistä. Nopea ja voimakas laihduttaminen etenkin hyvin vähärasvaisella ruoalla lisää myös sappikivien vaaraa. Yleissääntönä on, että laihduttaessa paino ei saisi laskea enempää kuin 1,0 kg viikossa.

Ravinnon koostumuksen, esimerkiksi rasvan tai kuidun määrän, vaikutus sappikivien syntyyn on epäselvä. Siksi ei voida suositella mitään erityistä ruokavaliota, jolla voitaisiin estää sappikivien syntyä.

Vähäinen liikkuminen lisää sappikivien vaaraa ja liikunalla niiden ilmaantumistavoidaan vähentää.
 

Hmmm... Onko minulla siis sappikiviä koska minulla on ylipainoa? Vai vaikuttiko odotusajan tiukkaakin tiukempi ruokavalio (ei juurikaan rasvaa ja kaikki huonot hiilarit ja sokerit minimissä) sappikivet? Odotusajan jälkeen paino alkoi tippua hienosti, mutta todella nopeasti. Kun imetys loppui niin painoakin on valitettavasti tullut takaisin jonkin verran. Tiedä sitten mikä näistä on syy sappikivilleni.

Jännä että netistä löytyi "teito", jonka mukaan ei voida suositella tiettyä ruokavaliota, jolla sappikivet estettäisiin mutta lääkäri taas sanoi että ruokavalio pitäisi nyt tarkistaa, kummallista.
Nyt jään mielenkiinnolla odottamaan mitä neuvoja saan maanantaina. Leikkaukseen en haluaisi, mutta kivistä haluan eroon. Jonkinlainen lääke on kuulema olemassa, joka voisi liuottaa sappikiviä, jospa saisin sellaiset. Jonkinlainen kuntokuuri on varmaankin aloitettava.

Nyt kun nuo sappikivet ilmenivät, aloin miettiä myös diabeteksen mahdollisuutta. Kun on ollut raskausajandiabetes, on korkeampi riski saada myös aikuistyypindiabetes ja sitä en halua! Sappikivet vielä kestän, mutta en tiedä miten selviän jos minulle puhkeaa vielä diabeteskin! Senni täyttää pian vuoden ja minun on aika mennä sokerirasitustestiin, halusin tai en.



Miten te muut pidätte itsestänne huolta?
Oletteko tyytyväisiä terveydentilaanne ja kroppaanne?

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Erämessut ja lettukestit

Täällä Riihimäellä järjestetään erämessut aina joka toinen kesä. Yleensä siellä tulee itsekin piipahdettua ja niin myös tänä vuonna. Pidän luonnosta ja eläimistä, mutta ei minua voi eräihmiseksi sanoa. Nukun mieluumin mökissä taikka hotellista kuin teltassa, ötököistä en pidä ja hämähäkit saavat minut kiljumaan. :D

Kävimme siis Tepon ja Sennin kanssa lauantaina messuilla. Messuille menimme kävellen koska meiltä on sinne niin lyhyt matka, ei olisi ollut mitään järkeä lähteä autolla kun parkkipaikkojakin on varmasti vaikea löytää. Lisäksi oli niin kesäinen sää, että ihan mielellään kävelikin. :)
Mitään ei menty etsimään, kunhan vain katseltiin ja vietettiin mukava päivä yhdessä. Maisteltiin eräherkkuja ja Senni oli niin onnellinen kun näki koiria ja hevosen. Meidän pieni päivän paiste, täytti samana päivänä 11kk. Sniiff enää kuukausi ja sitten meidän mussukka on vuoden ikäinen.
Erämessut ovat hauskan rennot messut. Esillä oli tietenkin kaikenlaista erätavaraa aina teltoista aseisiin, mutta minusta ehdottomasti hienoimpia olivat leikkimökit ym lasten pihalelut. Leikkimökit olivat ihanan erikoisia, niissä oli söpöt pärekatot ja kaikki oli rakennetu tarkoituksella vinksin vonksin. Materiaalina oli puu, joka sai olla mahdollisimman luonnollisessa muodossaan, sitä ei juuri oltu muokattu ja pintakäsittely oli tehty jollakin tervantapaisella, tuoksusta päätellen. Vitsi, sellaisen leikkimökin haluaisin Sennille, nyt jäi kyllä ostamatta oli sen verran tyyris. ;)

Tässä ihailemani leikkimökki.
Hitsi kun en ottanut sivultapäin kuvaa, tässä pärekatto ei näy niin kauniisti.



Pienen ihmisen suuri riemu siitä kun sai silittää koiraa. :)

Heppa oli ensin hiukan pelottava, koska se hirnui.
Reippaasti sitten silitti heppaakin ja tyttö oli hirmu iloinen. 

Kiikkaa!

:D

Senni 11kk ♡


Sunnuntai vietettiinkin sitten minun vanhempieni luona eli mummulassa. Meidän poppoon lisäksi myös Annika ja Jaanakin tulivat paikalle.
Teppo oli ostanut siemenperunoita, jotka hän laittoi pellolle kasvamaan. Toivotaan että niistä ehtii vielä saada perunoita. Porkkanaa ja sipuliakin taisi päätyä pellolle kasvamaan. :) Vilma auttoi isäänsä peltotöissä, me muut katselimme sivusta. :D
Iltapäivällä äitini paistoi herkullisia lettuja! Sennikin sai maistaa ensimmäistä kertaa lettua ja hyvin näytti maistuvan. Letut nautittiin tietenkin ulkona, niin kuin kauniina kesäpäivänä kuuluukin. Minä vaan onnistuin polttamaan itseni jo erämessuilla, auts! Kummasti sitä muistaa suojata nuo lapsukaiset auringolta, vielä kun muistaisi että se omakin iho kärähtää todella helposti. Mutta jospa olisin jatkossa viisaampi. :)


Vilma herkuttelee letuilla :)

Senni ylpeänä letustaan :D

Näin komeasti ja kauniin värisenä kukkii Mummun alppiruusu!
Senni auttoi Pappaa nurmikon leikkaamisessa ;)


 Tällainen viikonloppu tällä kertaa, ei lainkaan hullumpi. <3

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Babypirtelöä, pottailua ja ensiaskelkengät

Meidän neiti on luonteeltaan kuin Pikku Myy, kaikki pitää saada tehdä itse, kykeni siihen tai ei. :)
Näin on myös ruokailun kanssa, sormiruoka uppoaa hyvin, koska sen saa laittaa itse suuhun. Lusikalla kun yrittää syöttää, pysyy suu usein tiukasti kiinni ja pää kääntyy poispäin.
On kiva, että neiti on oma-aloitteinen, mutta se tuo myös haasteita. Lämpimillä ruuilla on helppo keksiä sormiruokaa, mutta välipalat ovat hiukan haastavia. Senni syö kyllä mm. leipää välipalalla, mutta haluaisin että hedelmä- ja marjasoseitakin saisi annettua edes vähän. Kun lusikkaruoka ei kerran kiinnosta, oli minun keksittävä jotain muuta. Ensin ajattelin että tekisin kiisseliä (siskoni vinkkasi tätä) ja laittaisin sen nokkamukiin. No kaupassa suuntasimme lastenruokaväliin ja katsoin löytyisikö sieltä jotain mehua, josta tekisin kiisseliä ja olihan siellä. Mutta sitten Teppo ehdotti että lisäisin vain hedelmäsoseeseen hiukan vettä ja siinä olisi kiisseli/mehukeitto. Kotona kuiten aloin miettiä asiaa uudelleen, en haluaisi laimentaa sosetta vedellä. Sitten keksin! Laitankin soseen sekaan maitoa (äidinmaidonkorviketta) veden sijaan ja siitä tulisi pikkuiselle pirtelö!
Alkuirvistyksen jälkeen pirtelö maistui neidille oikein hyvin. Jee, näitä me aletaankin tekemään usein. :)

Näistä aineksista valmistin babypirtelön :)







Meidän oma-aloitteinen neiti on nyt alkanut myös pottailemaan. Ajattelin, että aletaan vasta totuttelemaan neitiä pikkuhiljaa pottaan eikä pääasia olisi se tuleeko sinne pottaan mitään. Yllätyin kuitenkin suuresti! Tyttö istuu kiltisti potalla ja sinne on tullut jo monet pissat, iso tyttö. :) Pottailua jatketaan siis ehdottomasti kun se on kerran näin hyvin alkanut. Ei Senni tietenkään vielä osaa kertoa milloin hänellä on vessahätä, mutta eiköhän sekin tule sitten ajallaan. Kovin ihmeissään hän on itsekin ollut kun pottaan on tullut jotakin.

Sennille on nyt ostettu myös ensiaskelkengät/-sandaalit. Neiti kävelee jo kovasti tukeavasten ja ilman tukeakin harjoitellaan seisomaan, joten kenkien ostaminen tuli ajankohtaiseksi. Kauhean hankalaa oli päättää mistä ne kengät ostettaisiin (täällä ei vaihtoehtoja kovinkaan paljoa ole), halusin että paikalla on osaava myyjä joka sanoo mitkä olisivat juuri oikeanlaiset kengät meidän tytölle. Itsekin etsin tietoa kengistä googlesta ja kyllähän niitä ohjeita oli vaikka kuinka paljon. Kun alkoi miettiä sitä, mitkä kaikki kriteerit kenkien olisi täytettävä tuntui kenkien ostaminen mahdottomalta! Lopulta hyvät sandaalit löytyivät ja me kaikki olemme niihin tyytyväisiä. Nyt pikkuinen saa tepastella ulkonakin huoletta, eikä minun tarvitse pelätä että jalka kasvaisi virheasentoon tai että kengät olisivat väärän kokoiset. Seuraavat kengät uskalletaankin ostaa sitten varmasti jo ilman myyjän apua, vaikkei siitä mitään haittaakaan ole. :)
Päädyimme sandaaleihin, jottei jalka hikoaisi hesähelteillä. Kiinnitimme huomiota myös siihen että kengät on helppo pukea lapsen jalkaan, siksi otimme tarralliset eikä nauhallisia. Vaikka kyllä ne nauhallisetkin olisivat kelvanneet jos tarrallisten muut ominaisuudet olisivat olleet huonompia kuin nauhallisten.
Umpinaiset kengät ostetaan sitten syksymmällä, vielä ei viitsitty ostaa kun se jalka kumminkin kasvaa vielä kesän aikana. :)


Ensiaskelkengät.
Etummaiset on ne jotka juuri ostettiin.
Taaimmaiset ostin jo alkukeväällä, mutta ostimme silti uudet jotta voimme olla varmoja siitä että mm. koko on oikea.
Ja ei kai siitä haittaa ole, että kenkiä on kahdet. :)



Milloinkas teillä on aloitettu pottailemaan ja koska ensiaskelkengät on ostettu?

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Raparperin alla

Mummun kasvimaalla,
raparperin alla,
sammakolla koti oli kultainen.


Tämä lastenlaulun pätkä sopii kuin nakuteettu tähän päivään. Tosin Mummun tilalla on alunperin ollut äiti, mutta meille sopii paremmin tuo Mummu. :D

Siskoni Jaana sanoi jokin aika sitten, että haluaa Sennistä ja Antonista kuvia, joissa pikkuiset istuvat raparperin lehtien alla. Tänään sitten ryhdyttiin toteuttamaan tätä toivetta samalla kun olimme Mummulassa.
Kun menimme raparperipensaan luo ei meidän tehnytkään mieli laittaa pikkuisia sinne istumaan. Raparperit kasvavat pellonreunalla, joka vilisee hämähäkkejä ja muurahaisia. Lisäksi siellä oli mm. nokkosia. Ja pikkiriikkinen sammakkokin loikki raparperin lehtien suojaan (ihan kuin tuossa lastenlaulussa).
Onneksi olemme kekseliästä porukkaa ja ratkaisimme ongelman. Valitsimme kaksi iso raparperin lehteä ja ne katkaistiin. Vauvat istutettiin suihkulähteen eteen, taustalla oli saniaisia, ja Jaana ja Annika pitelivät raparperin lehtiä pikkuisten yläpuolella kun minä ja Nea räpsimme kuvia. :)
Innostuimme ottamaan kuvia muuallakin pihalla ja muutama onnistunut otas saatiinkin räpsittyä.
Raparperin lehdet eivät vielä ole kasvaneet valtaviksi, joten voi olla että otemme uusia kuvia kunhan lehdet ovat kasvaneet oikein suuriksi. :)

Tässä kuitenkin muuta otos tältä päivältä:











Äitini oli taas ommellut Sennille ihania vaatteita. <3
Tällä kertaa neiti sai aivan uskomattoman suloisia pöksyjä, joita voi käyttää mekkojen kanssa niin ei vaippa vilku. Lisäksi Senni sai leppäkerttumekon/-tunikan. Minusta tunikat ovat näppäriä, ne ovat sen verran lyhyitä, etteivät ne jää kontatessa polvien alle, mutta niin pitkiä ettei selkä vilku niin kuin paidoissa usein käy vielä näin pienillä. :)
Meillä onkin äitini kanssa jo seuraava ompelutyö mielessä, kangaskauppaan on siis jälleen suunnattava. ;)