lauantai 31. toukokuuta 2014

Tämän viikon leipomuksia

Tällä viikolla on tullut leivottua jos jonkinlaista herkkua. :)
Helatorstaina oli Vilman kaverisynttärit ja sinne tein kakkutikkareita. Torstaina oli myös siskoni Annikan ja isäni syntymäpäivät ja silloin kävimme Annikan luona kahvittelemassa, mukanani vien kuppikakkuja.
Perjantaina Sennin kummitäti, Satu, tuli kyläilemään joten tein rocky roadia.
Tänään taas leivoin sitruunakakun, jonka vien huomenna isälleni kun menemme kyläilemään. :)



Mietin että voisin kertoa jonkin leipomuksen reseptin tässä ja päädyin kakkutikkareihin.
Eli tässä niiden ohje:

Ensin valmistetaan suklaakakkupohja (minä teen tämän yleensä jo edellisenä päivänä koska tikkareiden kuorruttaminen on aikaa vievää puuhaa).

Cakepopsit eli kakkutikkarit:

Suklaakakku:
- 225g suolatonta voita

- 2,6dl sokeria
- 4 munaa
- 2,7dl vehnäjauhoja
- 3tl leivinjauhetta
- 50g kaakaojauhetta


Kuumenna uuni 180 asteeseen.

Sekoita voi ja sokeri keskenään, kunnes seos on kevyttä ja ilmavaa.
Lisää munat yksitellen vatkaten ne seokseen.
Lisää jauhot pikkuhiljaa seokseen.
Kaada seos irtopohjavuokaan ja paista noin 25min.
Kokeile kakun kypsyys tikulla.
Anna jäähtyä ja irrota vuuasta.

Kakkutikkaripallojen kokoaminen:
Murenna suklaakakkupohja kulhoon ja sekoita joukkoon noin 75g tuorejuustoa ja 2,5dl tomusokeria.

Minä lisään tomusokerin aina pienissä erissä ja maistan aina välillä, ettei tulisi äklömakeaa.
Pyörittele taikinasta samankokoisia palloja.
Lisäksti tarvitset kakkutikkari tikkuja.

Kakkutikkareiden kuorruttaminen:
Kun kaikki pallot (tällä ohjeella niitä tulee noin 50-60kpl) sulata kuorrute mikrossa ohjeen mukaan. Minä olen käyttänyt Iloisesta keittiöistä ostettua cake melts-kuorrutetta. Kuorrute kannattaa sulattaa jossain kapeassa ja korkeareunaisessa astiassa, jotta tikkarit saa upotettua kuorrutteeseen. Kuorrute palaa helposti mikrossa jos sen antaa olla siellä liian kauan, ole siis tarkkana. :)

Kun kuorrute on täysin sulanutta, kasta tikun pää kuorrutteeseen ja työnnä se sitten pallon sisään, ei liikaa jottei pallo halkea.

Kun kaikki pallot ovat saaneet tikkunsa on aika alkaa kastamaan palloja kuorrutteessa. Eli tikun päästä vain kiinni ja pallo sulaan kuorrutteeseen. Halutessasi voit ripotella nompparelleja kuorrutteen päälle ennen kuin kuorrute kovettuu. 

Olen huomannut että kuorruttaminen onnistuu parhaiten kun kuorrute ei ole aivan tulikuumaa vaan on saanut hetken jäähtyä ja hieman jähmettyä, muuten kuorrutetta valuu liikaa pois pallon päältä ja koristeetkin valuvat pois. Mitään järkkyisoja nompparelleja ei kannata käyttää, sillä ne valuvat pois ja niiden painosta kuorrute alkaa halkeilla helposti.


Aseta jokainen kakkutikkari jähmettymään styroxlevyn päälle, niin tikut pystyvät parhaiten pystyssä.
Kun kuorrute on kovettunut, poista tikuista ylimääreinen valunut kuorrute ja kääri jokainen tikkari yksitellen sellofaaniin ja säilytä tikkarit jääkaapissa. Ilman sellofaania kuorrute saa kosteutta ollessaan jääkaapissa.


Tadaa, valmiit kakkutikkarit!
Nämä eivät ole ehkä maailman helpoimpia valmistaa, tai ainakin näihin menee aikaa, mutta minusta nämä ovat niin nättejä että niitä viitsii tehdä. :)



Tässä vielä kuvat muista leipomuksistani:


Marianne-kuppikakut mangokreemillä. :)

Rocky road, nopeaa, helppoa ja herkullista. 
Sitruunakakku.
Tämä ei sitten olisi millään halunnut irrota vuuasta ja osa jäikin vuokaan.
Mutta se leipomisessa onkin niin jännää, joskus onnistuu ja toisinaan ei.
Luulen että otin kakun himpun verran liian aikaisin uunista pois, mutta jospa ruma ulkomuoto ei pilaisi makuelämystä. :D




Tällaisia leipomuksia tällä kertaa :)

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Siivouspäivän pihakirppis!

Eilen oli siivouspäivä.
Siivouspäivä muuttaa kaupungit isoisksi kirpputoreiksi ja markkinoiksi, joille kuka tahansa voi tuoda ylimääräiset tavaransa myytäväksi tai annettavaksi.
Siivouspäivä oli siis oiva hetki pystyttää pihakirppis! Minä, äitini sekä siskoni Nea ja Jaana kaivelimme kaapeistamme tarpeettomat vaatteet ja tavarat ja raahasimme ne vanhempieni luokse ja pystytimme pihakirppiksen. :)
Olemme pystyttäneet pihakirppiksen jo kerran aikaisemminin, joten tämä meni nyt aika rutiinilla, toki aika hommahan sen järjestämisessä on, mutta on se silti mukavaa puuhaa. Jaana teki isoimman työn kun hoiti kirppiksestä ilmoittamisen niin facebookissa kuin kauppojen ilmoitustauluillakin. Jaana oli myös äitini kanssa laittamassa kirppispöytiä valmiiksi jo ennen kukonlaulua. Toki minä ja Neakin osallistuttiin sen minkä ehdimme vauvojen hoidolta, lisäksi Nealla oli muutto joka vei aikaa. Me olimme kuitenkin lajitelleet ja hinnoitelleet tuotteitamme hyvin valmiiksi, niin ne pystyi vain nostamaan esille. Vaatteiden ja tavaroiden lisäksi meillä oli kahvi/mehu-myynti kera herkullisten leivoinnaisten.

Kävijöitä oli ihan mukavasti, tosin edellisellä kerralla kauppa kävi hiukan vilkkaammin kun nyt. Tuttujakin tuli jonkin verran paikalle ja oli kiva rupatella ja vaihtaa kuulumisia heidän kanssaan. Paikalle tulivat myös vanhempieni uudet naapurit muutaman viikon ikäisen tyttövauvansa kanssa, voi että hän oli pieni ja suloinen, tui tui.
Minulla ja Nealla oli tietenkin vauvatkin mukana kirppistelemässä ja he olivat oikein hienosti koko päivän, vaikka olikin todella kuuma. Anton täytti samana päivänä 9kk, niin räpsimme vauvoista yhteiskuvia kun oli niin kauniin kesäistäkin. :)

Kun kirppispäivä oli ohi, pakattiin jäljelle jääneet vaatteet ja tavarat pois. Minä laitoin suurimman osan jäljelle jääneistä vaatteita kierrätykseen, en jaksa enää hillota niitä kaapeissa ja varastossa. Jospa ne nyt menisivät sitten jollekin , joka niitä tarvii. :)

Kaiken kaikkiaan oli kiva päivä ja uni maistui seuraavana yönä varmasti kaikille, sen verran touhukas päivä oli. :D Voi olla, että laitemme pihakirppiksen pystyyn taas syksyllä.


Pöytiä laitettiin kolme, lisäksi oli pari pitkää penkkiä täynnä tavaroita ja vaaterekit.

Vauvatavaraa. Frisbeegolf-telineestä teimme rekin vauvanvaatteille. :D

Vaaterekkimme, jonka kyhäsimme painonnostotelineestä. :D

Itämaista, mm. verhoja ja tuikkukuppeja.

Retropiste. :)


Kuppikakkuja.
Lisäksi oli kahta erilaista marjapiiraakkaa.

Senni ja Anton ihmettelemässä nurmea ja voikukkia.

Suloiset serkukset, ilahtuvat aina kun näkevät toisensa <3

"Ai tämä on voikukka."






Miten te vietitte siivouspäivää? Kiertelittekö kirppiksiä vai pystytittekö kenties oman kirppiksen? :)

lauantai 17. toukokuuta 2014

Torttua ja tomaatteja

Siskoni Nean perhe on löytänyt uuden kodin ja nyt he ovatkin olleet muuttopuuhissa.
Tarjouduin auttamaan muutossa, mutta apulaisia oli jo kuulema tarpeeksi. Olen kuitenkin sen verran utelias, että halusin nähdä heidän uuden kotinsa mahdollisimman pian. Päätinkin siis ilahduttaa heitä tekemilläni leivonnaisilla ja samalla pääsisin itse kurkkimaan asuntoa. :D

Päätin leipoa appelsiinihillotorttua. Ohjeen otin kirjasta, jonka sain äitienpäivälahjaksi. Tällä kertaa en muunnellut reseptiä. Ööö, tai no vaihdoin minä luumumarmeladin tilalle appelsiinimarmeladin, mutten muuten. ;) Tuo kirja on kyllä niin ihana ja täynnä herkullisia reseptejä! Kirja on myös kuvitettu oikein taidokkaasti, siinä on sellainen mummulafiilis. <3

Tässä uusi, ihana, reseptikirjani :)


Tällä ohjeella tein leivonnaiset.
Hmm... Tästä kuvasta onkin vaikea lukea ohjetta.
Jos joku haluaa reseptin niin vinkatkoon minulle niin laitan sen tänne blogiini. :)

Näin ihania kuvia kirjassa on <3

Pelkästä kirjan katsomisesta tulee iloiselle mielelle :)

Valmis appelsiinihillotorttu, nam nam.
Tuo välissä oleva rahkatäyte tasapainottaa leivosta kivasti, ei ole äklömakea.


Leivonnaisten lisäksi vein mukanani myös kirsikkatomaattien taimia. Olen jo monena vuotena kasvattanut taimet itse siemenistä ja antamut niitä sitten myös sisaruksilleni ja äidilleni. Kiva seurata kuka saa kasvatettua tomaatteja. :) Kohta pitäisikin alkaa helteet ja taimet voi siirtää ulos.

Nean taimet odottavat kotiin pääsyä ja ruukkuun istuttamista. :)

Nämä taimet jätän itselleni.



Ai että se heidän uusi koti onkin ihana! Mutta siitä Nea saa kertoa itse enemmän. :)
Kumpa mekin löydettäisiin uusi koti. Olisi ihanaa jos Senni saisi oman huoneen, ei sillä että tuollainen alle vuoden ikäinen sellaisen tarvitsisi, mutta minusta olisi ihana päästä sisustamaan lastenhuonetta. Mutta haaveita pitää olla aina, joskus jotkin niistä toteutuvatkin. Nean perheen yksi toiveista toteutui ja se on ihana asia. :) Innolla odotan millaisen he kodistaan tekevät. :)

maanantai 12. toukokuuta 2014

Vilman syntymäpäivä

Kahdeksanvuotias koululainen
metsätiellä kulkee.
Tulee vastaan keijukainen
syliin hänet sulkee.
Synttärilahjan mukavan
hälle ojentaa,
yllätys on täydellinen,
oisko päivää hauskempaa.

Tänään Vilma täyttää jo 8-vuotta! <3
Aika on mennyt hurjaa vauhtia, vastahan tyttö oli pieni palleroinen ja nyt jo koululainen. :)
Vilma oli 3-vuotias kun tapasin hänet ensimmäistä kertaa. Olemme tulleet aina erittäin hyvin toimeen, minä pidän Vilmasta ja Vilma pitää minusta. Päätin jo ennen kuin edes olin tavannut Vilmaa, etten ala halailla tai muutenkaan tuppautua väkisin liian lähelle tyttöä jos hän ei halua. Ajattelin että tyttö saa itse lähestyä minua kun siltä tuntuu. Vilma otti minut kuitenkin heti avosylin vastaan. Muistan kuinka ensimmäisenä iltana Teppo meni nukuttamaan Vilmaa ja minä jäin olkkariin, jotta neiti saisi käydä rauhassa nukkumaan. Ei mennyt kuitenkaan kauaa kun pikkuinen tyttönen tepasteli makuuhuoneesta luokseni ja halusi antaa minulle iltahalin ja hyvänyönpusun. <3 Sen hetken muistan varmasti aina. <3 Silloin tiesin, että me tulemme toimeen keskenämme. :)
Yksi ihana muisto on myös jäänyt mieleeni, sillon Vilma taisi olla 4-vuotias. Hän tuli kysymän minulta rakastanko häntä. Kun vastasin, että tietenkin rakastan, nousi hymy neidin kasvoille ja hän tokaisi "hyvä, sitten minulla on neljä rakastajaa". :D Yritin pidätellä nauruani, eihän tuon ikäinen vielä ymmärrä mikä rakastaja on, hän ajattelin sen tarkoittavan niitä ihmisiä jotka häntä rakastavat. Ja rakkauttahan ei voi koskaan antaa liikaa lapselle. <3


Näin pieni tytön tylleröinen Vilma oli kun hänet tapasin ensimmäistä kertaa.

<3

Minä ja Vilma kalliolla syksyllä 2012

Samaiselta kalliolta 2012.
Minusta tämä on ihanan herkkä kuva.



Vilman 8-vuotis synttäreitä juhlittiin viime lauantaina. Kuten aikaisempinakin vuosina, juhlat olivat Vilman kotona. Kaikki osapuolet tulevat hyvin toimeen keskenään, joten tällaiset syntymäpäiväjuhlat on mahdollista järjestää. Luulen, että Vilmastakin on mukavaa kun kaikki ovat yhtäaikaa koolla.
Me olemme tietenkin Tepon kanssa auttaneet juhlien järjestelyssä. Minä olen aina leiponut jotakin ja niin tein tänäkin vuonna.
Tein kakkutikkareita, vaahtokarkkeja ja feta-tomaattipiirakan. Kakkutikkarit onnistuivat hyvin, Vilma oli koristelemassa niitä kanssani. Vaahtokarkitkin onnistuivat hyvin, vaikka olin testannut niiden tekemistä vain kerran aikaisemmin. Ne näyttivätkin maistuvan lapsille, aikuisten makuun ne taisivat olla liian makeita ja niin olivat varmasti myös kakkutikkarit. Feta-tomaattipiirakan tein ensimmäistä kertaa laktoosittomana, muuten piiras onnitui hyvin, mutta se oli hitusen liian suolainen minun makuuni, onneksi oli juotavaa. :D Myös Vilman äiti oli loihtinut monenlaisia herkkuja mm. mutakakun ja täytekakun.

Toki annoimme Vilmalle myös lahjan. Lahjan valitseminen olikin tänä vuonna hankalaa, sillä emme halunneet antaa mitään lelua. Koruja olemme antaneet useampana vuonna, joten nyt emme halunneet antaa koruakaan. Minun pääni löi ihan tyhjää, mutta onneksi Teppo keksi hyvän lahjan. Vilma on kova tyttö kalastamaan ja Teppo saikin idean, että antaimme hänelle ikioman virvelin (mato-onki hänellä jo on). Tästä ei ole kauaakaan kun Vilma ja Teppo olivat kalassa ja Vilma saikin isoja vonkaleita. Hän halusi myös kokeilla isänsä virveliä.
Luulen että antamamme lahja oli mieluinen. Antamamme virveli on sellainen lasten virveli (angry birds) mutta kuitenkin niin tukevaa tekoa, että sillä voi oikeastikin kalastaa, ei siis mikä lelu. Lisäksi annoimme yhden vieheen ja viehelaatikon, johon neiti saa itse kerätä omat vieheensä. :)

Pari viikkoa sitten otettu kuva.
Oli kuulema tyttö ollut ylpeä saalistaan. :)

Minä ja Senni lähdössä Vilman juhliin.

Kakkutikkarit.
Teppo toimi esillelaittajana eikä ollut ottanut sellofaaneja pois tikkareiden päältä, mutta eipä se haitannut.

Vaahtokarkit (piparminttu ja metsämarja), kakkutikkarit sekä feta-tomattipiirakka.

Synttärisankari <3


Viime vuonna juhlimme Vilman syntymäpäiviä myös keskenämme, paikalla olivat molemmat Vilman perheet. Grillailimme ja pelasimme ulkopelejä. Vilma onkin sanonut, että se on ollut hänen elämänsä paras päivä. Tänä vuonna olisi tarkoitus viettää samankaltainen päivä. Nyt vain odotellaan lämpimämpiä säitä, jotta voidaan viettää koko päivä ulkona yhdessä puuhastellen. :)

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Ensimmäinen äitienpäiväni

Ensimmäinen äitienpäiväni oli ihana, suloinen ja hellyyttävä. On vieläkin uskomatonta ajatella, että minäkin olen nyt äiti, niin kauan äitiydestä haaveilin!

Mummia ja Mummua muistettiin kuvalahjoilla. Senni on vielä niin pieni, että askartelu jätetään sitten tuleviin vuosiin. Vilman kanssa askarreltiin kyllä, niin kuin muinakin vuosina ollaan tehty. :)

Mummin ja Mummun lahjat:

Senni ja Anton antoivat yhteisen lahjan ja kortin Mummulle.
Kortin kannessa olevat ylemmät pienet varpaat ovat Antonin ja alemmat ovat Sennin. <3

Mummun muki.
Senni ja Anton antoivat papalle isäinpäivänä kuvamukin, nyt on Mummullakin omansa. :)
Sennin kortti Mummille.
Minusta tuo runo on ihana ja aivan tosi.

Mummikin sai mukin.




Vilman kanssa tein myös äitienpäivälahjoja ja kortteja. Lahjat menivät Vilman äidille ja Mummille.
Kortin aiheen näin muistaakseni joskus jostain blogista, en vain nyt muista mistä. Se siis esittää koivua, joka on tehty lapsen kädenjäljestä. Lahjaksi tehtiin itse palasaippuoita, valkoapilan tuoksulla. Saippuat oli kiva ja helppo tehdä ja niistä tuli oikein raikaan ja kesäisen tuoksuisia. Vilma oli ihan innoissaan kun kerroin, että teemme itse saippuoita. Minä sulatin massan ja Vilma sai lisätä värit, tuoksun ja toimia sekoittajana. Vilman tehtäviin kuului myös helmien lisäys silikonimuotteihin ennen kuin minä lisäsin sulan saippuamassan.
Saippuan tekeminen Vilman kanssa oli kyllä todella kivaa ja uskon, että lahjojen saajat pitivät myös saippuoistaan. :)

Tällaisia niistä sitten tuli:

Ruusu ja sydänsaippuat, valkoapilatuoksulla.

Vilman itse askartelema kortti.



Eikä minuakaan jätetty lahjoitta. Olin toivonut arkista ja simppeliä rannekorua. Vielä raskausaikana käytin koruja lähes päivittäin, mutta Sennin syntymän jälkeen olen pitänyt lähinnä vain korviksia. Ranne- ja kaulakoruista piti luopua, koska ne olisivat hajonneet pikkuisen käsittelyssä. Nyt toivoinkin korua, josta ei roikkuisi mitään mihin pikkuinen voi takertua, lisäksi koru tulisi olla hieman jämäkämpi, ei mikään rimpula. Sainkin aivan täydellisen rannekorun. Korun lisäksi Teppo oli ostanut kaikkea ihanaa mm. muumi-tarjottimia ja leivonnaiskirjan. Minulle olisi rittänyt se rannekoru, mutta Tepolla on tapana aina ostaa ihan kamalasti kaikkea. :D Ihanin lahja oli kuitenkin Tepon leipoma tiikerikakku <3. Taisi olla ensimmäinen kerta kun Teppo leipoo minulle, söpöä.

Teppo oli myös askarrellut kortin jossa oli tämä runo:
Kukkakimpun kauniin solmin
äidin oman iloksi.
Siihen kimppuun sisään laitan
rakkaat muistot mausteeksi.
Mukana on pienet hetket
monet, monet hauskat retket,
menneet päivät kuukausien
äidin hellän rakkauden.
Tämän kaiken olen saanut sulta
Kiitos oma Äiti-kulta!

Lopussa oli vielä Sennin nimikirjoitus <3


Tiikerikakku :)

Ihana rannekoruni.

:)



Äitienpäivä aamu vietettiin Tepon ja Sennin kanssa kotona. Päivä ja iltapäivä meni Mummulassa ja sitten Mummilassa. Hautausmaallakin käytiin viemässä kukka minun Mummini haudalle.
Parempaa äitienpäivää ei olisi voinut toivoakaan, onhan minulla maailman ihanin äiti ja tytär. <3

Äitini oli leiponut todella kauniin ja herkullisen kakun :)



Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille ja isoäideille! <3 <3 <3

torstai 8. toukokuuta 2014

Täyden kympin tyttö!

Niin se aika vaan vierii ja Sennikin on jo 10 kuukautta. <3
Tänään käytiin neuvolassa ja kaikki oli oikein hyvin.
Pituutta neidillä on nyt 74cm (8kk oli 72cm) ja painoa 9435g (8kk oli 9075g). Painokäyrä on pikkuisen laskussa, mutta ihmekkös tuo kun neiti on oppinut konttaamaan ja liikkuu nyt paljon. Neuvolassa sanottiin, että näin käy yleensä kun liikkuminen lisääntyy, ei siis hätää.
Meille on annettu myös ESIKKO-lomake (lapsen esikielellisen kommunikaation ja kielen ensikartoitus) ja siinä Senni menee hienosti ns. normikäyrän yläpuolella. Meidän pieni papupata, äitiinsä tullut. ;)

Tällaisen tekstin pätkän Senni sai neuvolakorttiinsa:
Reipas tyttö, kasvu ja kehitys normaali. Temperamenttia löytyy. Ei vierasta. Ruokaa aloittelee itse syömään, ei vielä suju kovin hyvin. Muutamia sanoja tavailee. Nousee tukea vasten seisomaan.

Hetken ihmettelin tuota kommenttia siitä ettei omatoiminen syöminen onnistu vielä kovin, sillä sormiruokaa Senni syö oikein taitavasti. Tämä kommentti tarkoitti varmaankin sitä, kun sanoin että Senni on nyt pari päivää halunnut syödä itse lusikalla ja se on vielä haparointia. Hienosti se lusikka menee jo suuhun (ja jopa ihan oikeinpäin) ja ruokaakin saa sillä suuhunsa. Toki sormin syöminen onnistuu vielä paljon paremmin. Kai se lusikalla syöminenkin siitä vielä harjaantuu, onhan neiti vasta 10kk eikä hänen minusta vielä kuuluukaan osata syödä lusikalla itse. Tahto olisi jo kova, temperamenttinen kun on, eikä äiti saisi enää syöttää vaan haluaa neiti tehdä kaiken ITSE jos vaan mahdollista. :D

Tässä niitä asioita, joita Senni on mm. oppinut viimeisen 2kk aikana:

-Heiluttaminen. Hetken aina miettii kun pyytää heiluttamaan, mutta sitten heiluttaa oikein taitavasti.

-Pussaaminen ja halaaminen. Sennin pusu tarkoittaa sitä, että kieli työnnetään suusta ulos ja sillä sitten kosketetaan toista, huulet ei mene vielä sillai törrölleen. :D Halaaminen taas sujuu hyvin. Usein neiti tuleekin luokse ja painaa pään vasten ja odottaa että sanotaan aijai. Senni myös tykkää silittää muita päästä ja silloinkin kuuluu sanoa aijai.

-Nousee tukea vasten ja kävelee myös tukea apuna käyttäen.

-Tuttipullosta itsenäisesti juominen. Sekä se lusikan käyttö.

-Taputtaminen

-Masun näyttäminen. Senni hieroo söpösti mahaansa kun häneltä kysyy, missä Sennin masu on. <3


Sennillä tuli eilen 10kk täyteen. Koska oli niin ihanan aurinkoista, päätin lähteä pikkuneidin kanssa ulos. Tässä ihan meidän lähellä on kalloinen metsikkö, jossa kävelimme Teponkin kanssa reilu 10kk sitten yrittäen saada synnytystä käyntiin ja onnistuttiinkin siinä.
Vein Sennin nyt samaiselle kalliolle. Täytyy sanoa, että en yhtään ihmettele että synnytys saatiin käntiin kalliokävelyllä, oli meinaan nytkin melko raskasta kulkea tuo reitti. Sinnikkäästi kannoin kuitenkin Sennin ylös asti. Halusin näyttää Sennille kallion ja lisäksi ajatelin, että siellä saisi otettua neidin 10kk kuvat.
Kallio oli ihan saman näköinen kuin se viimekesänäkin oli. En tiedä mikä noissa kalliomaisemissa kiehtoo, ne ovat vain omalla karulla tavallaan niin kauniita.
Sovittiin Tepon kanssa, että viedään molemmat tytöt vielä tänä keväänä/kesänä kallio-piknikille.


Tasan 10kk <3

Iloinen pieni kalliokiipelijä :D

Sennillä on usein tällainen "mömmötys"ilme. :)


Maasta löytin paljon mielenkiintoista tutkittavaa.

Pari kuvaa värillisinä.
Rakas <3

Seisomaankin piti nousta ja yrittipä neiti myös kiivetä tuon kiven päälle. :D



Haikeaa, enää kaksi kuukautta ja sitten meidän vauva onkin jo taapero ja täyttää vuoden! Nyyh!
Synttäreitä on alettu jo hieman miettimään, se onkin mukavaa puuhaa. :)

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Nimet

Jokin aina sitten monessa blogissa oli postauksia perheenjäsenten nimien historiasta. Nyt minäkin sitten tein omani.

Tässä meidän perheenjäsenten nimet ja niiden historiat/merkitykset.

Niina, Nina on ulkomaalaisperäinen naisen etunimi.

Nina on venäläinen hellittelymuoto Anninasta, joka taas tulee Annasta. Mahdollisesti sitä on käytetty myös useista feminiineistä sukunimistä, jotka päättyvät kirjaimiin -nina. Antoninakin on voinut joskus lyhentyä Ninaksi. Niña tarkoittaa myös espanjaksi pientä tyttöä.

Nimi voi myös pohjautua Niniven kaupungin kreikkalaiseen nimeen Ninos, assyrian Ninua, Nina. Babylonialaisten hedelmällisyyden jumalattaren nimi oli myös johdettu Ninivestä.

Läntisessä kristikunnassa Niinaa on pidetty Antonia- ja Christiane -nimisten pyhimysten nimien lyhentymänä. Itäinen perinne tuntee Christiana Gruusialaisen, jota on sanottu "Gruusian valistajattareksi" 300-luvun alussa. Tarina kertoo, että hän oli Jerusalemin patriarkan veljentytär, joka joutui pakenemaan Armeniaan kautta Gruusiaan, missä hän valisti kansaa.

Väestörekisterikeskuksen mukaan Suomessa on vuoden 2009 loppuun mennessä 13 350 naista on saanut nimekseen Niina ja 17 772 Nina.




Teppo on suomalainen miehen etunimi.

Teppo on suomalainen muunnos alkuaan kreikkalaisesta nimestä Stefanos, joka merkitsee 'seppelöityä', 'kruunattua'. Joissakin tapauksissa nimen lähtökohtana on ollut kreikan Teofilus ('Jumalan ystävä') tai Teodor ('Jumalan lahja').

Nimi on päässyt puolipakanallisten hevosmiesten jumalien joukkoon; Matka-Teppoa rukoiltiin tien neuvomisessa. Etunimenä Teppoa alettiin käyttää 1800-luvulla ja sen suosio oli suurin 1960-1980-luvuilla. Suomen almanakassa nimi on ollut vuodesta 1950 lähtien.

Vuoden 2014 tammikuun loppuun mennessä Väestörekisterikeskuksen mukaan 3 911 miestä on saanut nimekseen Teppo.




Vilma ja Wilma ovat naisten etunimiä. Vilma on muunnettu nimestä Vilhelmiina. Nimi tarkoittaa historiallisesti tahtoa ja kypärää.

Suomessa Vilman nimipäivä on 26. toukokuuta. Vuoden 2009 loppuun mennessä nimi on annettu 7 798 henkilölle. Lisäksi muodossa Wilma nimi on annettu 1 616 henkilölle.



Senni on suomalainen naisen etunimi.

Senni on karjalainen muunnos kreikkalaisestä nimestä Eugenia, jonka merkitys on 'korkeasukuinen'. Toisinaan nimeä on käytetty Ksenian muunnoksena eli Senjan rinnakkaisnimenä. Virossa Senni voi olla myös Jennyn muunnos.

Suomen almanakassa Senni on ollut vuodesta 1950 ja 1900-luvun lopulla nimi koki uuden nousun, kun vanhat nimet tulivat muotiin.

Vuoden 2009 loppuun mennessä Väestörekisterikeskuksen mukaan Senni-nimen on saanut 2 033 naista ja ainakin yksi mies.





Näitä nimien historioita kun kirjoitteli, niin tuli mieleen millä nimillä meidän Senniä on kutsuttu ja kerronpa sen nyt teillekin.
Kun tulin raskaaksi, kutsuttiin vauvaa masuasukiksi (niin kuin monia vauvoja varmasti kutsutaan).
Päätimme ettemme keksimällä keksi vauvalle odotusajan nimeä, vaan se saa muodostua itsekseen.
Kun kävimme ensimmäistä kertaa neuvolassa kuuntelemassa vauvan sydänääniä ja katsomassa pikkuisesta ultrakuvaa, muodostui vauvalle nimi. Tässä vaiheessa vauva oli vielä iihan pieni, eikä muistuttanut edes vielä ihmistä. Neuvolasta lähdettyämme katselin ultrakuvaa ja tokaisin Tepolle, etä vauvahan on vielä ihan pieni möykky. Teppo sanoi ettei vauvaa saa sanoa möykyksi, mutta olikin sitten sitä mieltä, että vauvaa kutsuttaisiin sitten Möykyksi. Olin ensin tätä "nimeä" vastaan, mutta pian se alkoi minustakin kuulostaa ihan hyvältä. :D
Vauvaa kutsuttiin siis Möykyksi siihen asti kunnes pikkuinen sai ristiäisissä oikean nimen.
Sanotaan, että rakkaalla lapsella on monta nimeä ja niin on meidänkin neidillä ollut. Möykky on ollut se kaikista käytetyin, ennen oikeaa nimeä, mutta muitakin nimiä on ollut. Odotusaikana vauvaa kutsuttiin myös Lyyli-Armakseksi, koska Teppo oli nähnyt unta että vauvaa kutsuttiin sillä nimellä.
0-2kk ikäisenä neitiä kutsuttiin myös Kitiksi ja Marinaksi/ Kiti-Marinaksi. Syynä nimiin oli se, että tempperamenttinen ja vatsakipuinen tyttömme kitisi ja marisi kovasti.

Nykyään tyttöä kutsutaan ihan omalla oikealla nimellään. Toki hellittelyniminä on mm. kulta, mussukka, rakas, muru, mussukanmössykkä, sennuska yms. :)



Juuri nimensä saanut Senni, isosiskonsa Vilman sylissä. <3



Millä nimillä teidän lapsukaisia on kutsuttu ennen sitä oikeaa nimeä?

torstai 1. toukokuuta 2014

Vappu kuvina :)

Kokoonnuimme jälleen vanhempieni luokse viettämään vappua.
Vanhempani olivat töissä iltapäivään asti, joten menimme Tepon kanssa jo aamusta valmistelemaan vapun herkkuja. Teimme munkkitaikinan ja paistelimme munkkeja yhdessä, Nea oli henkisenä tukena. :D
Teppo meni sytyttelemään tulia grillikotaan, jotta lihat voitaisiin paistaa siellä. Kun isäni tuli kotiin, hoitivat he tuon liha puolen.
Nyt oli sen verran viileää, ettei ulkona oltu kuin sen ajan että saimme munkit paistettua.
Iltapäivällä Jaana, Aleksi (Nean mies) ja äitinikin tulivat paikalle ja pääsimme viettämään vappua yhdessä.
Vaikka sää ei nyt niin aurinkoinen ollutkaan, oli meillä ihana vappu perheen kesken. <3
Nea oli ostanut saippuakuplia, joita puhalleltiin vauvoille, ne olivat jotain kovin ihmeellistä pikkuisista. Me olimme tuoneet ilmapalloja, joilla vauvat saivat myös leikkiä. Serpentiinit jätettiin ostamatta, ne olisivat kuitenkin joutuneet pikkuisten suuhun.

Tässä muutamia kuvia meidän vapusta:


Tämä on otettu päivä ennen vappua, mutta halusin laittaa sen silti tänne.

Hassu tyttö, niin veikeä ilme :D

Niin iloinen ensimmäisestä ikiomasta vappupallostaan. <3
Minä olin sitä mieltä, ettei Senni vielä ymmärrä palloista mitään eikä tarvitsisi sellaista.
Teppo oli erimieltä ja taisi olla oikeassa, kuten kuvasta näkee. :)

Uuu, saippuakuplia!
Senni ja Anton

Tällaisia munkkeja tehtiin.
Suklaa- ja valkosuklaakuorruteisten lisäksi oli tavallisia sokeripäällysteisiä ja kaneli-sokeripäällysteisiä.

Äitini oli taas ommellut, Senni sai tällaisen ihanan mekon. :)



Tälläkertaa en tehnyt kakkua :D Noissa munkeissa oli ihan tarpeeksi syömistä kaikille. :D