sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Häät ja Sennin ensimmäinen kerta yöhoidossa

Onnellinen on se joka rakastaa
Onnellisempi on se joka rakkautta saa
Onnellisin on se joka rakkautta saa,
Siltä jota rakastaa.


Lauantaina oli rakkaan ystäväni häät, joita menimme Tepon kanssa juhlistamaan. Olimme päättäneet jäädä yöksi hääparin varaamaan hotelliin. Senni pääsi hoitoon vanhempieni luokse. Odotin hääpäivää todella paljon, pääsisin näkemään ystävääni pitkästä aikaan ja juhlistamaan hänen ja hänen miehensä onnea! Sennin yöhoitoon jättäminen jännitti, pelkäsin että tyttö vain huutaisi kurkku suorana.
Hääpaikalle oli sen verran matkaa, että ajamaan piti lähteä jo ennen puolta päivää. Tajusin, etten saisi laitettua itseäni mitenkään juhlakuntoon Sennin kanssa. Päätimme siis mennä vanhempieni luokse jo perjantaina ja jäädä sinne yöksi. Tämä oli hyvä ratkaisu, sillä sen lisäksi että minulla oli auttavia käsiä lauantai aamuna, pystyin käymään Sennin rutiiniit yms läpi äitini kanssa jo perjantaina. Sennikin ehti taas tottua mummulaan eikä lasta tarvinut jättää itkevänä hoitoon. Pe-La yö meni todella hyvin. Senni nukkui hyvin ja heräsi syömään kerran. Edellisen kerran olimme yötä vanhempieni luona jouluna ja silloin Senni huusi puoleen yöhön asti ja nukkui senkin jälkeen levittomasti ja heräili moooonta kertaa. Pelkäsin että nyt kävisi samoin, onneksi näin ei käynyt. Senni on nyt alkanut myös hieman vierastamaan ja siksikin oli hyvä mennä mummulaan jo perjantaina.



Valmiina mummulaan lähtöön :)

Senni ja pappa soittavat yhdessä  kitaraa ♡

Lauantai aamuna siskoni Annika tuli tekemään minulle juhlameikin ja auttamaan kampauksen kanssa. Kynnet Annika laitoi minulle jo edellisenä päivänä. Aamu meni hyvin, äitini hoiti Sennin aamutoimet niin sain keskittyä itseni laittamiseen.
Lähtömme häihin viivästyi hiukan siitä mitä olin ajatellut ja auto tuli pakattua hätiköiden. Matkaan lähdettiin kuitenkin hyvillä mielin. Ihanaa, pääsisin näkemään ihanan ystäväni! Oli myös ihanaa päästä viihteelle Tepon kanssa kaksin. ♡

Kaikki ei kuitenkaan sujunut ihan suunnitelmien mukaan. Olimme jo melkein perillä kun äitini soitti ja kertoi boleroni unohtuneen heille!!! Ääääk paniikki! Teppo yritti rauhoitella ja sanoi että etsitään jostain joku vaatekauppa ja ostetaan uusi. Häät olivat pikkukaupungissa, joten pelkäsin ettei siellä ole vaatekauppoja tai jos onkin niin en löytäisi boleroa! Hyvä ettei itku tullut. Stressasin myös siitä että saattaisimme myöhästyä häistä.
Löysimme kuiten suht pian seppälän ja säntäsimme sinne. Äkkiä kipitin myyjän luokse ja kerroin että tarvitsen boleron ja kiirekin oli. Pelkäsin niin ettei boleroja ole (viikko sitten riksun kaupoissa ei ollut) ja jos on niin ne eivät miellyttäisi minua. Olin kuitenkin päättänyt etten nirsoile, kunhan vain saan boleron. Myyjä näytti boleroita ja ensimmäinen bolero jota hän näytti, oli täydellinen! Se oli lähes samanlainen kuin se mikä oli unohtunut!
Ostimme boleron ja suuntasimme hotellille vaihtamaan juhlavaatteet päälle. Kun juhlavaatteet ja korut oli saatu päälle, soitimme taksin ja suuntasimme juhlapaikalle. Ja olimme jopa ihan ajoissa. Juhlapaikalla meille jaettiin maljat ja ohjattiin pöytin istumaan.
Hetki hääparia odoteltiin ja sitten he tulivat. Sanoin Tepolle että musiikkina on varmasti Jope Ruonansuun enkeleitä toisillemme, se oli heidän kappaleensa. Ja niinhän se oli. He olivat niin onnellisen ja iloisen näköisiä. Minulla oli ollut kova ikävä ystävääni ja olin suunnattoman iloinen että hän oli löytänyt rinnalleen ihanan ja rakastavan miehen. He ovat kuin luotuja toisillee. Olin niin iloinen ja onnellinen, että minulla pääsi itku kun he saapuivat musiikin soidessa. Yritin pidätellä kyyneleitä, mutta ei siitä mitään tullut. Sain kuitenkin koottua itseni ja nostin onnittelumaljan muiden vieraiden kanssa hääpärille.
Kun tuli aika käydä onnittelemassa hääparia, pääsi minulla taas itku kun sain halata ystävääni. Minusta on tainnut tulla aika herkkis äitiyden myötä. Ajattelin kuitenkin, että kyllähän häissä aina jonkun itkeä pitää ja minun kyynyleeni olivat puhtaasti onnenkyyneleitä.

Lahjamme hääpärille.
Käärön sisään laitoimme kirjoittamamme vihkivalat, joissa on aukkoja, jotka hääpari saa itse täyttää.

Äitini tekemä ihana hääkortti.


Kortti avataan jännästi keskeltä. :)



Hääjuhlat olivat ihan hääparin tyyliset, rennot ja rempseät. Huumoria ei oltu unohdettu ja paljon saikin nauraa. Ruoka oli hyvää, juotavaa oli varattu varmasti tarpeeksi ja jalallakin sai laittaa koreasti. Kaikki vieraatkin olivat hyvin avoimia eikä tarvinut turhia jännittää. Meillekin tultiin juttelemaan, vaikka emme tunteneet kuin hääpärin.


Hääkoristuksena oli mm. tämä hauska viirinauha.

Hauska ja veikeä sulhanen sekä iloinen ja aurinkoinen morsian. <3
Herkkuruokaa

Kaaso oli tehnyt hauskat, kauniit ja herkulliset kakut.
Tämä kakku kuvastaa hääparin auto-harrastusta.



Käytiin Tepon kanssa räpsimässä poseerauskuvia tanssimisen välissä :D




Nämä olivat ihanat häät, joissa pystyi aidosti rentoutumaan. Kun olimme Tepon kanssa juhlineet ja tanssineet yöhön asti (molemmilla oli jo jalatkin kipeänä tanssimisesta) alkoi jo väsyttää. Tässä vaiheessa noin puolet vieraista oli jo lähtenyt. Kävimme kiittämässä vielä hääparia ja tilasimme taksin hotellille.

Hotelli jossa yövyimme ei ollut ihan tavallinen hotelli, vaan hieman erilainen, niin kuin hääparinkin on. ♡ Hotelli oli nimeltään telttahotelli. Se on perustettu vanhaan kehräämöön ja saimme majoittua "telttoihin". Teltat eivät suinkaan olleet niitä tavallisia kangastelttoja, vaan kauniisti rakennettuja vanerisia, teltan mallisia pikkuhuoneita. Jokaisessa teltassa oli kaksi sänkyä ja yöpöytä. Wc ja suihkutilat olivat yhteiset. Tämä oli juuri sopiva yhden yön majoitukseen ja varmasti erilainen hotellielämys jokaiselle vieraalle.  :)


Telttahotelli

Meidän "teltta" :)

Hotellin oleskelutila.



Seuraava aamuna suuntasimme iloisina ja onnellisina kotia kohti. Matkalla huomasime liftarin. Ajoimme jo ohi kun Teppo tajusi, että liftari oli hänen puolituttunsa. Käännyimme takaisin nappaamaan hänet kyytiin ja kyyditsimme hänet haluamaansa paikkaan.
Kun pääsimme perille vanhempieni luokse, meitä odotti iloinen pieni prinsessa. ♡ Olikin ollut jo ikävä omaa pientä mussukkaa. Sennillä oli mennyt oikein hyvin, oli syönyt ja nukkunut todella hyvin ja ollut hyväntuulinen. Sisaruksianikin oli käynyt lauantaina vanhempieni luona, joten yksinäistäkään Sennillä ei ollut tullut. Hyvillä mielin voi pikkuneidin jättää toistekin mummulaan yöhoitoon. :)

Oli siis oikein onnistunut viikonloppu, niin minulla ja Tepolla kuin Sennilläkin. :)
Nyt olisi vielä se tylsä homma edessä, matkatavaroiden purkaminen. Miten sitä tavaraa tuleekin aina pakattua monta kassillista. :D

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Kevät ja vihertävät peukalot!

Aina keväisin minuun iskee kukkahöperöys ja niin käy näköjään tänäkin keväänä. Meillä on kiva pieni parveke jonka ajattelin laittaa nätiksi. Viime keväänäkin laitoin parvekkeelle kukkia ja kasvatin itse kirsikkatomaatteja. Heinäkuun alussa pieni prinsessamme syntyi ja sitten kukkien hoito jäi tyystin, kukat kuihtuivat ja tomaatteja ei kukaan kerännyt talteen. Jospa tänä kesänä onnistuisin hoitamaan kasvini ja onhan minulla nyt pieni apulainenkin.
Tänään käytiin Sennin kanssa ostoksilla. Ostettiin kirsikkatomaattien siemeniä, joista aion esikasvattaa taimet, niin kuin monena vuotena olen tehnyt. Ostin myös rairuohoa, pääsiäinen tulee! Pari päivää sitten Teppo oli ostanut minulle köynnöskrassin siemeniä. Ne hän aikoo istuttaa, minä en muka osaa. :P


Viimekesäiset kirsikkatomaattini. 

Ostosreissu jatkui vaatekauppoihin. Minulla on ollut jo kauan hinku lähteä ostamaan Sennille kevät- ja kesävaatteita. Ja löytyihän niitä, itselleni en edes katsllut mitään. Viimeviikolla minä löysin itselleni neljät housut eli olen minäkin vaatteita saanut. :D

Tässä kuvia niistä vaatteista jotka ostettiin tänään:
Valitettavasti osa kuvista on kyljellään, kuvat on puhelinkuvia enkä osaa kääntää niitä tällä labletilla.

Sukkia ja pantoja

Nää oli niin ihanat. Senni on varmaan söpö näissä. :)

Kesämekko prinsessalle

Pikku Myy-yöppäri!

Bolero, käy mekkojen kanssa. Sennin käsikin näköjään kuvassa. :D

Tomaattien siemenet laitan lähiaikoina kasvamaan, toivottavasti niistä kasvaa hyvät taimet. :) Yritän olla ahnehtimatta liikaa kasveja parvekkeelle, Senni on kuitenkin vielä pieni enkä voi/halua viettää koko kesää kukkasia hoidellen. Jospa sitä osaisi ottaa vain sen verran kukkasia mitä ehtii hoitamaan, pysyisi parvekekin siistinä. :)

Alkaako teillä muilla peukalot vihertämään keväisin? 

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Viikonlopun kuulumiset

Jo pari viikkoa sitten Teppo toivoi, että leipoisin voisilmäpullia. Lupasin tehdä niitä jossain vaiheessa. Lauantaina Sennin kummitäti Satu tuli kyläilemään, joten ajattelin että nyt olisi hyvä päivä leipasta ne pullat. Kun sain Sennin päikkäreille ryhdyin leipomaan. :) En muistakaan koska olisin viimeksi tehnyt voisilmäpullia, yleensä teen korvapuusteja. En ole mestari pyörittelemään pullia ja niihin jääkin usein ryppyjä, onneksi se ei vaikuta makuun. Ja hyviltähän tälläiset voi&sokeri-herkut maistuivatkin, Teppo taisi syödä neljä pullaa siinä ajassa kuin minä olin syönyt puolikkaan pullan. :D


Uunituoretta pullaa :)


Senni oli iloinen kun Satu leikki hänen kanssaan, Senni mm. esitteli kuinka karjutaan ja tanssitaan. Senni onkin kova tyttö tanssimaan, aina kun kuuluu musiikkia niin neiti alkaa hytkymään. Musiikiksi riittää vaikka lusikan kolistelu lautasta vasten tai käsien taputus niin johan taas tanssitaan. :D Tanssimisen lisäksi jokapaikan tutkiminen on nyt neidin suosiossa. Kaikki pitää tutkia ja konttaamalla edetään hurjaa vauhtia! On roikuttu verhoissa, nuoltu kengänpohjat (yök), pengottu kaikki laatikot jotka hän itse saa auki, matot on rullataan sata kertaa päivässä ja kaikki mitä lattialle laittaa niin pitää tutkia ja teitenkin laittaa suuhun. Nopeasti nuo naperot lähtevät liikkeelle kun sen taidon vain hoksaavat. :)

Ai että Senni ilahtui kun isi antoi leikkiä pleikkarin ohjaimella! Teppo ja Satu siis pelasivat ja Senni halusi olla mukana. Oli kyllä hupaisan näköistä kun tuollainen pieni mönkiäinen istua nököttää sohvalla isänsä vieressä, tuijottaa telkkaria ja paukuttaa ohjainta, ihan kuin pelaisi! Hetken ohjainta paukutettuaan piti tietenkin kokeilla miltä kaikki nappulat mahtavat tuntua suussa, taisi olla ohjain melko kuolainen Sennin jäljiltä. ;)
Mitään himopelaajaa tytöstä ei olla tekemässä. Kun tyttö kasvaa, toivon että hän osaa ja haluaa leikkiä ihan niitä tavallisia lasten leikkejä, kuten kotileikki, majan rakentamiset ja pihalla hiekkaleikit yms., eikä vain kökötä sisällä nenä kiinni ruudussa. Täysin en aio pelaamista kieltää, mutta tarkoitus olisi kiinnittää huomiota mitä tyttö pelaa ja kuinka kauan. Mutta näitäkin asioita ehtii pohtia ja pähkäillä sitten myöhemmin, nyt Senni on vielä vauva ja häntä kiinnostaa vain ohjaimen jyrsiminen. :D





Sunnuntaina oltiin kotona iltapäivään asti, kunnes lähdin Sennin kanssa mummulaan eli minun vanhemmilleni. Tällä kertaa isi jätettiin kotiin. :)
Mummulassa Senni esitteli mummulle ja papalle kuinka hienosti hän osaa jo kontata ja kyllä sitä ihasteltiinkin. Näytti Senni myös kuinka osaa myös heiluttaa kun sanoo hei hei. :) On se vaan ihanaa kun omalla lapsella on isovanhempia jotka aidosti välittävä ja ovat kiinnostuneita pikkuisesta. ♡
Ensiviikonloppuna Senni jääkin ensimmäistä kertaa yökylään mummulaan, iiik äitiä jännitää jo nyt!

Meillä sormiruokaillaan nyt ahkerasti ja vaatteet ovatkin usein sen näköisiä. :D
Nyt monessa neidin vaatteessa (etenkin vaaleissa ja valkoisissa) on tahroja jotka eivät lähde pesussa. Käytän nestemmäistä hajusteetonta pesuainetta, mutta tänään kokeilin vanishin tahranpoistoainetta eikä sekään tehonnut. Mitään kovin voimakkaita myrkkyjä en halua käyttää.
Kyselenkin nyt teiltä muilta vinkkejä millä saisin tahrat (mm. porkkana ja tomaatti) pois vai saako niitä millään? Vinkit jakoon! :)

Tuunauksia ja muuta mukavaa :)

Minulla on usein jokin askartelu, tuunaus tai ompeluhomma meneillään tai suunnitteilla. Toteutan ideani yleensä ajan kanssa ja teen niitä vain silloin kuin minua huvittaa, muuten menee maku koko jutusta.

Meillä on ihan pikkiriikkinen keittiö ja säilytystilaa on ihan liian vähän, varsinkin kun minulta löytyy jos jonkin laista leipomishärpäkettä. Etenkin muroille, hapankorpuille, Sennin maissinaksuille yms. tilaavieville kuivatuotteille on ollut mahdotonta löytää tilaa keittiöstä. Pitkään jouduin säilyttämään niitä sellaisessa isossa kestokassissa yhden tuolin alla ja se ei todellakaan hivellyt silmääni! Etsiskelin kauan jotain koria jonka voisin laittaa tuolin alle sen kamalan kassin tilalle, mutta mieleistä ei löytynyt. Tai olisi niitä ollut, mutta en halunnut maksaa siitä kovin paljoa. Sitten löysin ihan sattumalta 6€:lla pärekorin (hmmm... onkohan se pärekori, korjatkaa joku jos ei oo) ja se oikein huusi että tuunaa minut! Olin jo ostamassa koria, mutta sitten muutin mieleni, koska minusta kyseisessä kaupassa hinta oli esitetty ihan päin pyllyä ja kun sanoin asiasta myyjälle sain vain vastaukseksi että he nyt vain ajattelevat eritavalla kuin asiakkaat! He kyllä myönsivät, että hinta oli harhaanjohtavasti esitetty mutta se on nyt vain heidän tapansa hinnoitella tuotteet ja asiakkaan vain pitää tietää se (mistä ihmeestä asiakas tietää heidän hinnoittelukoodinsa yms jos niitä ei kerrota missään?!).
Olen itse aikoinaan työskennellyt kaupan alalla mooonta vuotta ja itselleni ei olisi tullut mieleenkään sanoa mitään tuollaista ja asenne (paikalla oli kolme myyjää) heillä kaikilla oli kaikkea muuta kuin asiakasystävällinen. Ihan vain periaatteesta en ostanut koria, minusta myynnin pitää olla asiakaslähtöistä.

Kori jäi kuitenkin kummittelemaan mieleeni ja halusin palavasti päästä tuunaamaan sitä. kerran kun oltiin siskoni Nean kanssa vaunulenkillä niin päätettiin poiketa kyseiseen kauppaan. Korit oli edelleenkin hinnoiteltu päin pyllyä, mutta koska tuunaja-Ninni ei jättänyt minua rauhaan oli minun ostettava kori itselleni.
Nyt korin ostamisesta on kulunut varmaan jo kuukauden päivät. Pikkuhiljaa maalailin koria mieleisekseni sillä välin kun Senni nukkui päikkäreitä. Nyt kun kori on valmis ja tavarat sen sisällä olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. :)


Kori ennen

ja jälkeen. Oikeasti värit ovat kirkkaammat kuin kuvassa.



Meillä on ollut kaapissa jo kauan sellainen kipsitaulusysteemi, johon voi painaa vauvan käden tai jalan kuvan. Halusin siihen Sennin käden kuvan, joten piti odottaa että neiti on sen ikäinen että se onnistuu. Ihan pikkuvauvat kun pitävät kättä usein nyrkissä niin se hiukan hankaloittaa. :D Helmikuun 22.päivä päätin, että nyt ikää on tarpeeksi ja aloimme sitten painamaan käden kuvaa kipsiin. Ensimmäinen yritys ei onnistunut, Senni halusi puristella massaa. Ei auttanut kuin kaulita massa uudestaan ja sitten äkkiä neidin käsi massan päälle, nopea painaminen ja käsi pois, tadaa onnistui! Painoin myös Sennin nimen massaan sellaisilla kakkukoristeluun tarkoitetuilla kirjaimilla. Kun massa oli kuivunut, maalasin käden ja nimen vaaleanpunaisiksi. :)


Tällainen siitä sitten tuli, ihan kiva minusta :)



Tein joskus vuonna nakki ja muusi sydämenmuotoisen ovikoristeen koivunoksista ja nyt päätiin antaa sille hieman uutta ilmettä. Joskus ennen joulua ostin tarvikkeita uuteen ovikranssiin, mutta siitä ei tullut niin kiva kuin olisin toivonut ja se jäi laittamatta oveen. Epäonnistuneessa kranssissa oli mm. ihania turkoosin värisiä helmiä ja päätin laittaa ne vanhaan sydänkoristeeseen. Nyt on sitten vanha ovikoristekin saanut uutta ilmettä ja sitä viitsii taas katsella. :)






torstai 20. maaliskuuta 2014

Mammaloma loppuu :/

Vanhempainvapaani alkaa uhkaavasti lähestyä loppuaan. Enää tämä kuu ja sitten pitäisi yrittää pärjäillä kotihoidontuella.
Sennin laittaminen hoitoon näin pienenä ei tule kysymykseenkään. Haluan olla ainakin ensimmäisen vuoden kotona pikkuiseni kanssa, lapset ovat vain kerran vauvoja. Niin kauan haaveilin omasta pienokaisesta, joten nyt aion nauttia tästä niin kauan kuin vain voin. Enkä nyt tarkoita, että äidit jotka vievät vauvansa hoitoon eivät nauttisi äitiydestä. Minulle vain tuottaisi suurta tuskaa viedä vauva hoitoon ja siksi olenkin päättänyt jäädä vielä kotiin. Rahat tulevat varmasti olemaan tiukilla, mutta niin ne ovat ennenkin olleet ja hengissä ollaan vieläkin.

Sitten joskus kun Senni on vietävä hoitoon niin haluaisin hoitopaikan jostain ryhmiksestä tai perhepäivähoitajalta. Mihinkään suureen päiväkotiin en kovin pientä lasta halua laittaa, hiukan vanhemman lapsen varmaan voisinkin. Isoissa tarhoissa kun lapset eivät valitettavasti ehdä saada yksilöllistä huomiota juurikaan vaan kaikki lapset kulkevat siellä yhtenä massana. Siksi onkin harmi, että pieniä ryhmiksiä lopetetaan ja tilalle kyhätään jättimäisiä päiväkoteja. :/
Noh näitä hoitoasioita ehdin murehtia sitten joskus, nyt ei onneksi ole vielä niiden aika. :)

Sennin hoitoon viemistä hidastaa hiukan myös se, ettei minulla ole valmiina työpaikkaa johon palata mammalomalta. Tosin vaikka työpaikka olisi niin en raaskisi viedä alle vuoden ikäistä hoitoon. Kaikilla ei tosin ole mahdollisuutta jäädä kotiin ja joutuvat viemään vauvansa hoitoon vaikka valuaisivat olla kotona. Minä ainakin yritän pärjäillä kotihoidontuella, katsotaan kuinka käy.

Sitten kun töihin lähteminen tulee ajankohtaiseksi, olisi tietenkin ihana löytää se unelmien työpaikka. Minun alallani (suunnitteluassistentti) on vain jo pitkään ollut todella huono työllisyystilanne. :( Olisi ihanaa päästä vaikka johonkin keittiöfirmaan suunnittelemaan, piirtämään ja vaikka myymäänkin keittiöitä, se olisi minulle unelma työpaikka!
Tässä lähimaastossa ei ole ollut minkään näköisiä työpaikkoja auki, jotka vastaisivat koulutustani. Mihinkään kovin pitkälle en suostu matkustelemaan työpaikan perässä, koska minulla ei ole omaa autoa ja julkisilla kulkemisen huomasin olevan arpapeliä eikä se käy jos lapsi pitää hakea hoidosta. Lisäksi lapsen hoitopäivät venyisivät hirvittävän pitkiksi jos työpaikka on kovin kaukana. Paikkakunnalta muuttaminenkaan ei tule kysymykseen. Noh, tarvii pitää sormet ja varpaat ristissä, että jokin työpaikka löytyy sitten kun sellaista tarvitsisin. Eikä sen tarvitsisi olla välttämä omaa alaani, mutta sellainen työ missä viihtyy. :)

Mitenkäs te muut äipät, milloin olette ajatelleet palaavanne töihin/koska palasitte? Ja miten lapsen/lasten hoitohommelit menevät?

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Ulkoilua :)

Pihalla on mukavaa! Nyt kun Senni on osannut istua itsekeen jo pidemmän aikaa ja ympäristön tutkimusmatkat ovat alkaneet, olemme alkaneet käydä tuossa meidän pihalla leikkimässä. Olemme keinuneet, laskeneet liukumäkeä ja hämmästelleet hiekkalaatikkoa. :) Ulkoilun olen ajoittanut aamupäivään. Aamupäikkäreiden jälkeen ollaan puettu ulkovaatteet ja suunnattu hetkeksi ulos ja sitten sisälle syömään. Kovin pitkiä aikoja ei olla vielä ulkoiltu, mutta kun neiti tuosta kasvaa niin eiköhän ulkoilutkin pitene.

Kun laitoin Sennin ensimmäistä kertaa hiekkalaatikolle ja kaivoin hiekkaa lapiolla, oli se neidistä niin hauskaa että piti ihan kikattaa. :D :D :D Pitääkin ostaa meille ihan omia hiekkaleluja niin päästään rakentelemaan hiekkalinnoja. :) Tosin nyt pitää tyytyä lumilinnoihin kun tuli takatalvi. Minä ehdin jo riemuita keväästä, mutta eiköhän se vielä tule ja pääsemme nauttimaan keväästä uudemman kerran.
Tässä muutamia keväisiä ulkoilukuvia ja ysi takatalvikuva:

<3 Senni ja Anton <3
Sennillä on taas törröhuuli-ilme. :D Huulet menee tollai kun pitää miettiä tai hämmästellä jotain. <3

Whiuuu! Meidän pihalta löytyvä liukumäki on ollut tähän mennessä Sennin lemppari. :D

<3

Iloiset ulkoilijat hiekkalaatikolla  :)
Lumi natisi hassusti kun sitä kokeili tumpuilla. :)



Ulkoillaanko teillä?

Hampaita, hampaita!

Ei ole helppoa olla vauva, varsinkin kun hampaita puhkeaa kovaa vauhtia. Sennin ensimmäiset hampaat tulivat tosiaan jo 3kk ikäisenä ja ne tulivat melko kivuttomasti. Nyt ihan parin päivän aikana on tullut kaksi etuhammasta yläikeneen ja voi että ne ovatkin tehneet kipeää ja pikkuinen on ollut kovin itkuinen. Nyt hampaita on siis jo 6kpl ja näyttää siltä että kulmahampaat tulevat ylös lähiaikoina.
Eilinen ilta oli pikkuneidillä todella itkuinen ja vain äidin ja isin syli kelpasi, lattialla ei suostunut olemaan. Sylissäkin itkeskeli, mutta rauhottui välillä. Kuumetta ei onneksi ollut, mutta koska hampaiden tulo teki selvästi kipeää niin annoin panadolia jotta yöllä saataisiin nukuttua edes jotenkin.
Senni on pitänyt jo varmaan kaksi viikkoa ns. lusikkalakkoa eli soseet ei uppoa. Sormiruokaa on syönyt hyvin ja siksi olenkin keitellyt neidille paljon vihanneksi, lihaa ja täysjyväpastaa sormiruuaksi. Onneksi sormiruokailu alkaa sujua jo hyvin ja ruokaa päätyy enemmän suuhun kuin lattialle. :)
Tosin eilen illalla edes sormiruoka ei maistunut, maitoa onneksi joi hyvin. Saatiin Tepon kanssa Senni syömään talk muru-muroja niin että neiti istui sylissäni ja katsoi telkkaria ja Teppo syötti muroja.
Yöllä Senni heräili useamman kerran, mutta laittoi aina itse tutin suuhun ja jatkoi unia, kerran halusi maitoa. Olin jo varautunut siihen, että emme nuku ollenkaan vaan kanniskelemme itkuista vauvaa, onneksi näin ei käynyt.
Aamulla neiti heräsi oikein aurinkoisena! Aamupalalla puuro maistui taas pitkästä aikaan ja puurolautanen tyhjeni ennätysajassa. Oli niin ihanaa kun ei tarvinnut tuputtaa ja houkutella neitiä avaamaan suutaan. :)
Jospa pikkuisen ikeniin ei enää niin särkisi ja ruoka alkaisi taas maistua. ♡

Hampaiden harjausta 4kk ikäisenä.

Nyt kun ikää on jo 8kk ja hampaita on jo useampi, voi antaa monipuolisemmin sormiruokiakin. 

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Kissanristiäiset! :)

Meidän perhe on siitä vähän hupsu, että aina pitää olla jotain tapahtumaa tai vähintäänkin jotain pitää olla suunnitteilla. Tein tuossa jokin aika sitten postauksen siskoni Annikan valmistujaisista ja kakusta jonka tein juhliin. Ennen kuin olin edes saanut tehtyä Annikan kakkua valmiiksi, päässäni pyöri jo idea uuteen kakkuun. Kakun idea oli ihan hullunkurinen ja värikäs ja se sopisi siskooni Jaanaan täydellisesti. :D Sitten piti vain keksiä syy tehdä kakku hänellekin. Ensin ehdotin, että tekisin kakun uuden työpaikan johdosta, mutta Jaana ei ihan syttynyt ajatukselle.
Kerran kun kyläilin siskoni Nean luona, puhuimme siitä kuinka Jaanan perheeseen tulee pian kissavauva ja silloin saimme loistavan idean. Kissanristiäiset!!! Sellaiset oli järjestettävä ja minä pääsisin leipomaan kakun! Ilmoitusluontoisesti kerroimme Jaanalle tästä, eikä hänellä ollut vastaan sanomista. :)
Idean kakkuun, tai lähinnä sen koristeisiin, sain kakkutikkari-kirjasta. Kirjan sain alkuvuodesta syntymäpäivälahjaksi Vilman perheeltä. :) Olen tehnyt kerran aikaisemminkin kakkutikkareita eli cakepopseja, mutta silloin tein itse kuorrutteen ja se ei ihan toiminut. Nyt päätin käyttää ihan tähän tarkoitukseen valmistettua kurrutetta ja loihtia sienitikkareita. Sienien kaveriksi päätin tehdä sokerimassasta värikkäitä nappeja, Jaanamaiseen tyyliin. :D

Viime sunnuntaina koitti tämä innolla odotettu päivä, kissanristiäiset! Jaana ei tiennyt millaisen kakun olin tehnyt ja oli hauska nähdä hänen reaktionsa. Tietenkin kaikki olivat innoissaan kun saivat nähdä uuden pikkuisen kissavauvan. <3
Kakun kuljettaminen Jaanalle osui Tepon tehtäväksi, koska minä tulin paikalle vaunujen kanssa, jotta Senni sai nukkua päikkärit. Hyvin oli kakun kuljetus onnistunut ja minä ja Sennikin selvittiin ehjinä perille, vaikka tuuli ja raekuuro meinasivatkin viedä mukanaan. Senni nukkui lähes koko juhlien ajan ja heräsi juuri kun muut tekivät jo lähtöä. Hetken Senni kuitenkin ehti leikkiä serkkunsa Antonin kanssa.
Kissavauva ei aristellut meitä lainakaan, vaikka olemmekin melko äänekkäitä. Reippaasti hän tuli tutustumaan jokaiseen vieraaseen. Kissa on rodultaan cornish rex ja on niin hullunkurisen näköinen suurineen korvineen ja rimppakinttuineen. Pikkuinen sai nimekseen Hilda. Jaana sanoikin että kissa on oikea Hilda huoleton, hän kun mennä koheltaa kahden muun kissan, Nelman ja Noan, perässä kauheata vauhtia, ilman huolen häivää ja isommat kisut sitten hoitavat ja katsovat perään. :)

Kakku näytti maistuvan kaikille hyvin, Jaana oli myös tehnyt itse herkullista leipää ja kattanut muitakin herkkuja. Kaikilla oli hauskaa ja puhetta ja naurua riitti. :)


Hilda

Nelma pitää huolen, että vauva on puhdas. :)

Värikäs ja hullunkurinen kattaus, juhlien teemaan sopien.

Hildan kakku!
Sienitikkareiden tekemisessä minua auttoi Nea ja meillä oli hurjan hauskaa niitä väkerrellessä ;)

Cake pops-taikinaa ja kuorrutetta jäi yli ja niistä tein tällaisia palleroita.

Anton ja Senni. Tuon mekon Senni sai jokin aika sitten Jaanalta. :)

Anton jaksoi juhlia hienosti ja olikin jo melko väsynyt kun senni heräsi.
Sennillä taas riitti virtaa kun oli nukkunut pitkät päikkärit. :D

Oli oikein kivat juhlat, saapa nähdä mitä päätöntä me seuraavaksi keksitään. :D

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Äidin päivä kampaajalla!

Viime kampaajakäynnistä oli ehtinyt kulua jo noin 3kk ja hiukset huusivat apua! En viitsinyt mennä aiemmin, säästelin rahoja jotta pääsin nyt käymään koska loppukuussa on ystäväni häät. Halusin, että tukka on kuosissa vielä häissäkin.
Ennen minulla oli kauniin vehnänvaalea hius, mutta raskausaikana hiukset tummuivat todella paljon. Ei siis auta muu kuin käydä välillä pikavaalentamassa niitä, värjätä en tahdo. Toistaiseksi pelkkä pikavaalennus on riittänyt oikein hyvin tuomaan vaalean värin takaisin.
Tänäänkin hiuksiin tehtiin pikavaalennus ja leikkuu. Ekstrana kokeilin ensimmäistä kertaa suoristus/"teflon"hoitoa. Se ei ole niin raju kuin esim. suoristuspermis ja tämä kestää hiuksissa noin kuukauden ajan. Tämä on kuulemma aika uusi juttu. Hiukan kyllä hirvitti, että tulenko kaljuna kotiin, sillä tämän uuden käsittelyn lisäksi minulla oli uusi kampaaja eikä kukaan muu kuin vakkarikampaajani ole osannut tehdä pikavaalennusta. Mutta turhaa jännitin, hiuksista tuli ihanat!!! Oloani kampaajalla helpotti myös se, että vakkarikampaajani oli koko ajan vierässä ja seurasi tilannetta ja antoi uudelle kampaajalle ohjeita.
Reilut kolme ja puoli tuntia istuin kampaajalla kunnes kutrit oli saatu vaaleiksi, suoriksi ja leikattua. Ihan tikkusuoria näistä minun karheista luonnonkiharista hiuksista ei saa, mutta kyllä niitä nyt voi suoriksi sanoa ja nyt ne ovat niiiin pehmeät. Ja nyt se kamala tumma juurikasvukin on poissa. Kummasti sitä saa energiaa kun välillä satsaa itseensäkin eikä aina vain vauvaan. Kehtaa kulkea tuolla ihmisten ilmoillakin. :D Toivotaan että hiukset pysyvät edes häihin asti tällaisina. :)

Tajusin juuri ennen lähtöä etten ollut ottanut hiuksista kuvia ennen kampaajalla käyntiä. Olin jo laittanut ulkovaatteet päälle kun lykkäsin kameran Tepon käteen ja pyysin nappaamaan muutaman kuvan. Kuvissa näkyy kauhea juurikasvu, mutta hiusten luonnonkiharaa ei nää kun hiukset ovat letillä. Mutta tässä nyt kiireessä otetut ennen ja jälkeen kuvat;


Ennen

Ja jälkeen. Hih, uskalsin laittaa myös tollasen meikittömän kasvokuvankin. :D





Kun tulin kotiin niin yllätyin iloisesti, Teppo oli käynyt vaunuilemassa Sennin kanssa! Ja kaikenkukkuraksi minua odotti lämmin, herkullinen ruoka ♡♡♡
Nyt on äitiä hemmoteltu :)

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Ystäviä ja Sennin uusi taito!

Kaksi ystävääni kävi tänään kylässä. Minulla on yleensä tapana leipoa jotain kun tulee vieraita ja niin tein nytkin.
Tarkoitukseni oli tehdä macaroneja ja jokin suolainen piiras. Olen tehnyt macaroneja kerran aikaisemmin ja silloin ne onnistuivat todella hyvin, taisi olla aloittelijan tuuria. Onneksi päätin kokeilla macaronien tekemistä jo perjantaina sillä nyt ne meni ihan pipariksi! Vielä uunissa kannet näyttivät oikein hienoilta mutta kun ne otti uunista pois, ne lässähtivät. :/ Eli pieleen meni. Johtui varmaankin siitä, että oikaisin aika monessa kohtaa. :D Noh se ei minua lannistanut vaan aloin heti miettiä, että mitä oikein tekisin. Macaroneihin oli tarkoitus tehdä valkosuklaa ja turkinpippuritäytteet ja niiden ainekset oli jo hankittu. Päätinkin yhdistää ne ja tehdä valkosuklaa-turkinpippuri kakun, hyydytetyn. Noita hyydytettyjä kakkuja olen tehnyt jo sen verran, että saatoin olla melko varma sen onnistumisesta. Tosin tämän makuista kakkua en ollut aiemmin tehnyt, joten oli arvoitus onko se hyvää.


Hieman ennen kuin ystäväni tänään tulivat, koristelin kakun vielä kermalla ja nomparellikuulilla (sellaisia pehmeitä kuulia, ei niitä millä rikkoo hampaat). Suolaista piirasta en jaksanut enää alkaa vääntämään, vaan päädyin kaupan pasteijoihin. :)

Hyvin kakku näytti kelpaavan ja minustakin maku oli ihan kiva, erikoinen.


Valkosuklaa-turkinpippuri-kakku


Minusta kattaukseenkin on kiva panostaa.
Tuon ihanan kannun sain joululahjaksi vanhemmiltani. :)


Senni oli taas iloinen kun meillä oli vieraita. Neiti ei ole vierastanut oikestaan ollenkaan. Nyt on hiukan alkonut ujostelemaan, hymyilee ensin ja sitten kääntää pään kainosti poispäin. Innolla kyllä tutustuu kaikkiin ja jokeltelee ja päristelee. Toinen ystävistäni kirjoittikin vieraskirjaan ihanasti; Senni on yhtä aurinkoinen kuin ulkona orastava kevätsää! Ja niinhän tuo tyttönen onkin. :)
Minulla on siis vieraskirja ja tyrkkään sen vieraille aina kun vain muistan. Minusta on kiva kun he kirjoittavat edes pienen pätkän kyläilystään. Kirjaa on kiva selailla jälkikäteen ja muistella, että ketkä kävivät ja miksi ja mitä tehtiin. :)

Senni oppi tänään uuden taidan, KONTTAAMISEN! Juuri sanoin kavereilleni, ettei Senni vielä konttaa ja kun he olivat lähteneet, konttasi neiti ihan selvästi. :D
Teppo yritti houkutella Senniä eilen konttaamaan ja ihan hitusen neiti liikkuikin, tajusi selvästi miten homma tapahtuu, mutta sitten iski väsy.
Tänään menikin jo ainakin metrin verran eteenpäin! Kädet menee jo niin kuin pitää, mutta jalkojen liikuttaminen on vielä hieman hakusessa. Välillä neiti liikuttelee jalkojaankin, mutta kun menee käsien avulla eteenpäin, raahautuvat jalat perässä. Kai se kohta oppii yhditämään jalkojen ja käsien liikuttamisen. ♡


Näin sitä mennään!!!

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Sennin ensimmäiset 8kk valokuvina


Meidän Senni-menninkäinen täytti tänään tasan 8kk. <3 <3 <3

Laitan nyt valokuvia neitokaisesta, ainakin yhden joka kuukaudelta. Niistä näkee kuinka pikkuinen on kasvanut. Hirvittävän nopeasti se aika kuluu ja vauva kasvaa ja kehittyy. Hetki sitten Senni on pienen pieni käärö ja nyt opetellaan jo konttaamaan, mutta on se silti äidin oma vauva. :)



Kotiin tulo-päivänä. Ikää kolme vuorokautta.
Tuo peitto on minun virkkaamani, tein sitä monta vuotta! :D


Vajaa 1kk, niin pieni myttynen vielä <3


1kk


1,5kk. Kapaloon käärittynä vaunuilemassa.


Ristiäispäivänä 2,5kk.


Senni on oppinut näyttämään kieltä, ikää vajaa 3kk.


Tasan 3kk.


Serkkupojan nimijuhlista, 3kk.


Aurinkoinen murunen, melkein 4kk.


4kk.


Sukka oli kadonnut jalasta mystisesti yön aikana :D. 4,5kk.


Ensimmäistä kertaa pulkkailemassa, ikää tasan 5kk.


5,5kk.


Ensimmäinen joulu, 5,5kk.


Tasan 6kk.


Pehmolelut on ihania :D 6kk.


Rakas 6kk.


Hienosti istuu ilman tukea, ikää reilu 6kk.


Mä katon muumeja, niin täytyyhän mulla kaukosäädin olla! 6,5kk.


Söppänä, melkein 7kk.



ihhahhaa ihhahhaa! Melkein 7kk.


Juhlissa on kivaaa! Melkein 7kk.


Ensimmäistä kertaa rattaissa istualtaan, 7,5kk.


Tasan 8kk <3