maanantai 29. joulukuuta 2014

Taito leikkiä

Hrrrr.... tänään on ollut todella kylmä päivä, välillä mittari näytti pakkasta olevan jopa 25 astetta. Päätinkin, että päivä vietettäisiin sisällä lämpimässä.

Joulupukki toi Sennille kivoja uusia leluja, joihin tutustuimme nyt vähän paremmin.
Ehdimme leikkiä päivän aikana monenlaisia leikkejä!


Senni kokkasi uudella leikkihellallaan ja söimme yhdessä uusista muoviastioista.






Sylvanian families pupuperheelläkin tyttö leikki ja järjesteli huonekaluja heidän talossaan.





Muovisia lelueläimiä hämmästelimme yhdessä ja tutkimme muumikirjoja.





Ennen kuin Senni oli edes syntynyt, mietin millainen leikkijä lapsestamme tulisi. Olisiko hänellä hyvä mielikuvitus ja taito leikkiä myös itsenäisesti, vai vaatisiko hän aina jonkun leikittämään häntä/ohjaamaan leikkejä.

Luulen, että mielikuvitus ja luovuus ovat luonteenpiirteitä, toisilla niitä on enemmän ja toisilla vähemmän.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että näitä asioita voi myös harjaannuttaa, jos niille vain antaa tilaa ja aikaa.

Olenkin pyrkinyt siihen, että Senni saisi käyttää leikeissää omaa päätänsä, mielikuvitustaan ja luovuuttaan. En siis istu koko aikaa tytön vierellä ja ohjaa leikkejä. Senni on onneksi kiltti tyttö, eikä yleensä tee mitään tuhoja vaikka leikkisikin itsenäisesti.
 Tämä helpottaa jo ihan tavallista arkeakin, saan tehtyä esim. ruuan ilman että joku roikkuu housunlahkeessa kiinni. Tosin se täytyy muistaa, että Senni on vasta taapero ja hänelle muutama minuuttikin voi olla tosi pitkä aika. Hän tuleekin usein leikkiensä lomassa esittelemään minulle lelujaan tai pyytää apua jos jokin asia ei luonnistu vielä häneltä. Kun hän on käväissyt luonani ja kehotan häntä palaamaan huoneeseensa vaikka soittamaan pianoa, yleensä hän myös tekee sen.
Isompikin lapsi kaipaa varmasti välillä aikuisen huomiota, eikä aina kiinnosta leikkiä vain omassa huoneessa. Jokaiselle tulee takuulla joskus tylsää eikä leikkiminen kiinnosta. Toivon kuitenkin, että kun Senni tuosta kasvaa, osaisi hän edelleenkin leikkiä myös itsenäisesti ja keksiä itse leikkejä, eikä narista minussa roikkuen että kun on tylsää eikä mitään tekemistä.


Toki välillä on kiva olla mukana leikeissä ja alkuun on hyvä opettaa miten mitäkin lelua yleensä käytetään esim. miten legoja yhditetään toisiinsa. Sitten lapsen onkin mukavampi kehitellä itse leikkejä ja käyttötarkoitusksia leluille.
Nyt kun neidillä on uusia leluja, olen ollut itsekin niistä innoissani ja halunnut alkuun olla leikeissä mukana.
 Ajattelin ettei tyttö tiedä esim. miten pupuperheellä ja heidän talollaan leikitään. Voi kuinka väärässä olinkaan! Aliarvion tytön aivan totaalisesti!
Miten hienosti ja hellästi hän leikkikään pupuperheellä. Senni asetteli kalusteet ja puput niin sievästi taloon, ei heitellyt ja huiskinut niitä ympäriinsä niin kuin ajattelin vajaa 1,5vuotiaan taaperon tekevän.

Leikkihellan Teppo kokosi Sennin kanssa eilen ja tytön mielestä parasta on uuni, johon voi laittaa leikkiruokia. Tyttö kurkkii uuninluukun lasin läpi samanlailla kuin hän kurkkii oikeaankin uuniin kun siellä on jotain. :D
Liedellä tyttö valmisti mitä erikoisempia keitoksia, hämmensi niitä kauhalla ja toi minulle maistiaisia kun niitä pyysin.

Muovieläimet ovat nyt tytöstä todella kivoja. Hän tunnistaakin jo monet eläimet. Kun pyydän häntä antamaan minulle hevosen, sen myös todennäköisesti saan tai kun näytän lammasta ja kysyn mitä lammas sanoo, vastaa tyttö määääää.
Senni myös asettelee eläimiä pystyyn, näppärä neiti.

Yksi Sennin suosikkilelu tällä hetkellä ovat nukenrattaat. Niitä tyttö työnteli innoissaan koko joulun! Kyytiin ovat päässeet tietenkin nukke, mutta myös unikaverit sekä muovieläimet. Muovieläimet asustavat äitini ompelemassa kissakassissa ja kassin tyttö asettaa usein rattaiden sankaan roikkumaan.


Aloin miettiä omaa leikkimistäni lapsena.
Mitä leikin, keksinkö leikit itse ja kenen kanssa leikin?

Minä tykkäsin ehdottomasti kotileikeistä, joko nukeilla tai barbeilla!
Leikit tulivat ihan omasta päästäni, äiti ei istunut vieressä ja ohjannut leikin kulkua ja siitä olen kiitollinen! Meidän perheessä ollaan aika luovia ja uskon, että sitä on edesauttanut se että olemme saaneet käyttää mielikuvitustamme eikä asioita ole tehty meille valmiiksi/meidän puolestamme.

Kotileikkien lisäksi leikin myös monenlaisia mielikuvitusleikkejä. Siskoni tykkäsi leikkiä monesti mm. koiria tai leijonia. Kuvittelimmekin usein olevamme vaikka leijonia, tiemme sängyistämme pesäluolan ja haimme jääkaapista jotain leivänpäällis leikkelettä ruuaksi ja olimme olevinaan hurjia lihansyöjiä. :D
Ulkona leikimme paljon ja siellä rakenneltiin jos jonkinlaisia majoja ja juostiin pitkin pihaa.

Yksi mieleenpainuva leikkimme oli se kun karkkipäivänä saimme suklaiset yllätysmunat. Haudoimme munia hetken ja sitten avasimme ne. Olimme sopineet, että olemme se hahmo mikä munasta tulee. Tietenkin toivoimme, että sieltä tulisi jokin kiva eläin eikä esim. autoa mutta sillä hahmolla mentiin mikä munasta tuli. :D

Vaikka minulla on paljon sisaruksia ja leikin heidän kanssaan, välillä oli kiva myös leikkiä ihan yksin. Silloin suljin huoneeni oven ja laiton esim. barbileikin pystyyn, tein hienon kodin ja keksin kivan juonen leikkiini. Äiti ompeli barbeillemme hienoja vaatteita, mutta mitään huonekaluja barbeillamme ei ollut. Huonekalut kyhäilimme itse, mm. sohvan barbit saivat taitellusta nukenpeitosta ja kirjoista rakentui talonseinät.

Koen omien lapsuuteni leikkien olevan mielikuvituksellisia ja luovia. Toivon samaa Sennille, maailma on varmasti paljon tylsempi ja vaikeampi paikka olla ja elää jos ei omaa mielikuvitusta.
Hyvät leikit eivät tarvitse kaikista kalleimpia ja muodinmukaisimpia leluja, kun on mielikuvitusta voi leikin kehitellä vaikka vessapaperirullasta. Sennistä onkin hauska tiirailla paperirullan läpi, välillä siihen huhuillen ja mölisten, kikatus on taattu! ♡



Millaisia leikkejä teillä leikitään?
Leikkiikö lapsi/leikkivätkö lapset myös itsekseen vai pitääkö olla aina ohjattua leikkiä?

2 kommenttia:

  1. Mä olin jo unohtanut meidän munanhautomisleikit :D

    Anton leikkii aika paljo yksin :) joskus saa iha ängetä mukaan :D pikkueläimet, junatunneli ja peilailua mun tekemisiin (niin ku siivousleikit ja satukirjojen selailu) ovat kivoimpia leikkejä tällä hetkellä :) joskus huoneesta kuuluu ahhahhaa(=ihhahhaa) ja pieni keinuu hepallaan :) sitten on taas niitäkin päiviä, kun mun syli ja tekemiset kiinnostaa ja halutaan olla näkemässä ruuan teot yms. Aika itsenäinen anton on kyl vaik luulin jossain vaihees et se sylissä roikkumine ei lopu koskaa :D eikä pahanteossakaan olla hirveästi. Vessa on vaa liian kiinnostava :D

    VastaaPoista
  2. Ihana leikkikirjoitus, oli hauska lukea teidän kummankin leikeistä!

    Omiakin lempileikkejäni lapsena olivat barbileikit. Meillä oli myös barbien huonekaluja, mutta ei tarpeeksi kolmen tytön barbikoteihin joten mööpeleitä piti tehdä myös itse. Leikimme myös paljon pihalla ja metsässä ties mitä mielikuvitusleikkejä.

    Ellu leikkii aika hyvin itsekseen Sylvanian Familieseilla ja duploilla, mutta nyt kun mies on ollut lomilla hän osaa kovin tehokkaasti hakea toisen vanhemman mukaan leikkimään. :D

    VastaaPoista