lauantai 27. joulukuuta 2014

Annetut lahjat

Jo monena vuotena meidän perheessä lahjat on pyritty tekemään itse, niin ettei niihin uppoaisi kauheita summia rahaa.
Tänäkin vuonna noudatimme tätä perinnettä ja jokainen teki lahjat itse omin pikkukätösin.

Tässä näette minun tekemäni lahjat:


Tammenterhopallot

Nämä söpöt pallot syntyivät tammenterhoista, jotka keräsimme Tepon kanssa vanhempieni pihalta. Tammenterhot liimailin maalatun tyroxpallon päälle. 

Minusta näistä tuli oikein hauskat ja mielestäni ne eivät ole liian jouluiset, jotenka niitä voi pitää koristeena ympäri vuoden jos tahtoo.





Magneetit

Pienet magneetit tein betonista, silikonisia konvehtimuotteja apuna käyttäen. Magneeteista tuli mielestäni kivat, sellaiset karut ja eläväpintaiset, ei liian siloiteltuja. Ensin meinasin jättää ne maalaamatta, mutta sitten koin pakottavaa tarvetta lisätä niihin värit. Värit valokoituivat sen mukaan, mistä väreistä kukin magneettien saaja pitää. Teppo hommasi todella voimakkaita magneetteja, näillä pysyy takuulla paksumpikin lappunen jääkaapinovessa kiinni.





Magneetit sujautin tällaisiin vintagepussukoihin,
jotka Teppo oli ostanut.



Saippuat

Päätin olla rohkea ja kokeille tehdä saippuaa ihan itse, alusta loppuun asti. En siis käyttänyt valmista saippuamassaa vaan tilasin lipeää ja ostin kasan erilaisia öljyjä ja rasvoja, joista valmistin saippuat. 

Lipeän käsittely on todella tarkkaa puuhaa, ohjeissa sanottiin että lemmikit ja lapset on poistettava siitä tilasta, jossa lipeää käsitellään. Oli kyllä pelottavaa puuhaa!
Teppo piti huolen, että sain tehdä saippuat rauhassa, yksin, ilman että Senni pyörisi jaloissa.
Puin päälleni paksut kumihanskat, luin ohjeen moneen kertaan läpi ja suojasin tasot sanomalehdillä.
Mittailin kattilaan rasvat ja öljyt ja sulatin ne ja mittailin paistomittarilla seoksen lämpötilaa.
Tepon postimerkkivaakaa apuna käyttäen mittailin grammalleen oikein määrän lipeärakeita (yhtään ainutta pikkuraetta ei saanut tippua, jotta Senni ei pääsisi niihin käsiksi) ja sekoitin ne varovasti veteen. Lipeän sekoitin veteen parvekkeella, sillä kun lipeä kohtaa veden, muodostuu todella kitkerän/pistävän hajuista höyryä ja seos muuttuu todella kuumaksi. Välillä piti käydä sisällä ottamassa happea kun haju kävi sietämättömäksi. Lipeää ja vettä saa sekoittaa vain sen verran, että rakeet liukenevat, liika sekoittaminen vain kuumeentaa seosta entisestään.
Kun lipeä ja rasvaseos olivat oikein lämpöisiä, kaadoin lipeäseoksen rasvareokseen varovasti. Tämän jälkeen sekoittelin seosta sauvasekoittimella kunnes se näytti vanukkaalta. Lisäsin vielä tuoksuöjlyä ja kaadoin seoksen muottiin.
Muotti piti sitten asettaa pahvilaatikkoon, peittää se liinalla ja pitää huolta että se on tarpeeksi ilmastoidussa tilassa. Sitten olikin vuoro siivota jäljet huolellisesti ja tuulettaa asunto.

Seuraavana päivä lipeä oli haihtunut ja tehnyt seoksesta saippuaa. Sitten vain leikkelin sen sopivan kokoisiksi paloiksi ja säilyttelin niitä pahvilaatikossa. Saippuat olisi hyvä tehdä vähintään kuukautta ennen kuin ne ottaa käyttöön, jotta ne eivät kuivata ihoa liikaa.

Minä päätin tehdä kosteuttavia saippuoita ja sellaisia mielestäni sainkin aikaan (jätin itsellenikin muutamat palat ja yksi onkin ollut jo käytössä). Mitään tarkempia ohjeita en uskalla antaa. En halua ottaa vastuuta siitä, että joltain syöpyy silmät tai jotain muuta kamalaa, koska olen antanut huonot ohjeet. Sen voin toki kertoa että saippuoissani käytin rypsiöljyä, oliiviöljyö, kasvirasvaa ja kookosrasvaa. Rasvojen ja öljyjen lisäksi saippuoiden valmistukseen käytin toki myös sitä pelottavaa lipeää, vettä ja tuoksuöljyjä (valkoapila ja satsuma&spice) ja aitoa vaniljaa.

Tässä ne ovat, ihan itse tekemäni saippuat!

Saippuoidenkin kääreet ja pussukat ovat Tepon hommaamia,
kuin myös nuo lappuset joista selviää mikä saippua on kyseessä.



Pyyhkeet

Teppo toivoi lahjaksi jättipyyhettä ja sellaisen hän myös sai. Ostin kangaskaupasta harmaata ja petroolinsinistä kangasta ja ryhdyin ompelemaan.
Ompelinkin jättipyyhkeen kera söpön pöllöraksin, pyyhkeen kulmaan ompelin kiinni nauhan, jossa luki hand made with love. 

Jättipyyhkeenlisäksi ompelin myös kietaisupyyhkeen isolla taskulla, johon voi sujauttaa vaikka saunajuoman. Myös kietaisupyyhkeestä löytyy samanlainen hand made with love-teksti kuin jättipyyhkeestäkin.







Huopatossut

Siskonpojalleni, Antonille, päätin huovuttaa itse tossut.

Tossut huovutin huovutusvillasta ja muotteina toimivat Sennin kumisaappaat. Melkoisesti niitä saikin hinkata ja hankata, ennen kuin huopuivat. Villaa kului myös melkoisesti, jotta sain niistä paksut.
Varsia en viitsinyt huovuttaa, koska silloin tossujen pukeminen olisi varmasti hankalaa kun huopa ei anna juuri periksi. Tossut saivat varret kangaskaupasta ostetusta neuleesta.
Mitkään hyvät kävelykengät nämä tossut eivät ole, ne eivät tue jalkaa ja ovat tosi liukkaatkin. Teinkin nämä lähinnä muisto- ja koristekäyttöön. Voihan nämä laittaa pienelle miehelle jalkaan vaikka kauppareissuilla kuin hänen ei tarvitse kävellä, lämpinät nämä varmasti ovat.




Pehmopöllöt

Ompelin kaksi pehmolelupöllöä. Toinen niistä on Antonille ja toinen hänen tulevalle sisarukselleen, Poppanalle. 






Sellaisia lahjoja tein tänä vuonna. :)
Tosin kokonaan en voi ottaa kunniaa näistä itselleni. Ilman Teppoa näitä tuskin olisi syntynyt, hän hommasi niin moneen lahjaan tarvikkeita ja olemalla Sennin kanssa antoi minulle aikaa lahjojen väkertelemiseen. <3
Sain taas toteuttaa itseäni ja käyttää luovuuttani. Näin syntyivät ajatuksella ja rakkaudella tehdyt lahjat, jotka eivät ole toki täydellisiä, niissä näkyy kätteni jälki ja niin sen kuuluukin olla. :)


4 kommenttia:

  1. Ihania lahjoja.
    Kyllä itsetehdyt on niitä parhaita. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Kyllä, itsetehdyissä lahjoissa on aina extra ripaus rakkautta.

      Poista
  2. Todella hienoja!

    Teidän perheen tapa lahjoa toisianne jouluisin on kyllä kaunis. :) Itsetehdyt lahjat ovat niitä parhaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos!

      Eikös olekin. Toki tämä tapa vie enemmän aikaa kuin valmiiden lahjojen ostaminen, mutta tästä on tullut niin tärkeä tapa että kovin helpolla emme lähde ostamaan valmiita lahjoja. Ja näin lahjan saajalle välittyy, että välitän hänestä aidosti.

      Poista