sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Miksi kirjoitat blogia

Moni kirjoittelee nykyään blogia tai ainakin lukee muiden blogeja jos ei itse kirjoita.
Minä aloitin kirjoittamisen helmikuussa 2014 ja innoituksen sain siihen kahdelta siskoltani, jotka kirjoittelevat itsekin blogia.

Mikään hetken mielijohde blogini ei ollut, pohdin ja pähkäilin pitkään aloitanko blogin vai en, mitä se tulisi sisältämään, mitä asioita haluan kirjoittaa ja mitkä pidän vain omana tietonani. Pohdin myös millaisia kuvia julkaisisin blogissani, saavatko kasvot näkyä, näytänkö niissä meidän kotia. Monia kysymyksiä pyörittelin ja pähkäilin ennen kuin aloitin kirjoittamisen.


Miksi siis aloin kirjoittamaan omaa blogia?

Olen pitänyt usein jonkinlaista päiväkirjaa, se auttaa käsittelemään monia elämässä eteen tulevia asioita.
Blogini toimii minulle eräänlaisena päiväkirjana. Nyt kun olen saanut ihanan oman pienen tytön, on kiva kirjoitella arjestamme. Lapset kasvavat ja kehittyvät niin nopeasti, että kehityksen perässä ei meinaa pysyä. Kun pikkuisen elämästä ja uusista opituista asioista kirjoittaa silloin tällöin jotain, näkee itsekin mitä kaikkea uutta ja ihmeellistä lapsi onkaan taas oppinut. Jälkeenpäin on kiva lukea ja katsella kuvia ja uppoutua muistoihin. :) On myös kiva lueskella aina jälkeenpäin mitä kaikkea olemmekaan puuhailleet ja keiden kanssa.
Toki Sennillä on myös vauvakirja johon kirjoittelen kehityksestä, mutta onhan se varsin suppea. Eikä vauvakirjaan voi kirjoitella niitä pieniä ja tärkeitä hetkiä joita arjessa tapahtuu. Eikä vauvakirjaan kirjoitella koko perheen arjesta. Blogiin voi kirjoitella niin laajasti kuin haluaa, juuri niistä asioista kuin haluaa ja niistä kaikista ihmisistä joista haluaa kirjoittaa ja laittaa muistot talteen.

Kaikkia sukulaisia ja ystäviä ei tule nähtyä kovin usein, etenkin Tepon puoleista sukua en näe läheskään niin usein kuin omaani. Blogistani he pääsevät kurkistelemaan mitä meille kuuluu. En tietenkään aio lopettaa heidän tapaamistaan, en missään nimessä! Mutta kun vuoden aikana ei nähdä hirveän montaa kertaa pysyvät he blogini avulla jotenkin kärryillä. Tiedänkin että ainakin muutama lukeekin blogiani pysyäkseen perillä meidän asioista. Jos en ole ihan väärin ymmärtäny, ovat he pitäneet blogistani ja siitä että ylipäätänsä kirjoitan. :)

Blogista on tullut minulle myös tärkeä harrastus. Nautin kotiäitiydestä, mutta niitä omiakin asioita pitää olla ja blogi on minulle yksi sellainen. Blogin kautta voi saada myös uusia ystäviä ja heidän kanssaan saa jakaa arjen asioita ja vinkkejä annetaan puolin ja toisin. Blogia voi kirjoitella ja lukea juuri kun itselleen sopii, tämä sopii loistavasti myös kotiäidille.

Kirjoittelen blogissani usein kaikenlaisista asioista joita olemme puuhailleet mm. retkistä, askarteluista, tuunauksista ja leipomisesta. Sen lisäksi, että krjoitan ne itseäni varten ylös (muistoiksi), kirjoitan niistä jotta joku muukin voi saada ideoistamme vinkkejä omaan arkeensa. Itsekin lueskelen mielelläni muiden puuhasteluista ja askarteluista, olenkin löytänyt paljon ihania ideoita ja osaa olen testannut itsekin. Ehkäpä joku testailee minunkin ideoitani tai saa niistä inspiraation johonkin omaan juttuunsa. :)

Vaikka kirjoittelenkin blogia päiväkirjamaisesti, olen pyrkinyt kirjoittamaan lähinnä elämän positiivisista asioista totuudenmukaisesti. Elämä ei aina meni niin kuin toivoisi ja tahtoisi, se on vain hyväksyttävä. Käyn ikäviä asioita läpi läheisteni kanssa, en täällä blogissa. Haluan pitää blogini positiivisena paikkana, johon minun ja lukijoiden on kiva palata kerta toisensa jälkeen. En toki paisuttele asioita parempaan suuntaan kuin mitä ne ovat, silloin valehtelisin myös itselleni.
Olen huomannut, että kun kirjoittelee niistä elämän mukavista ja positiivisista asioista, tajuaa jotenkin konkreettisemmin kuinka paljon ihania ja hyviä asioista elämässäni onkaan! Jos keskittyisin kirjoittelemaan niistä vähemmän mukavista asioista ja vain surkuttelisin ja narisisin, tulisi minusta varmaankin paljon apeampi ihminen. Välillä blogissani saattaa vilahtaa jokin minua harmittava asia, mutta en halua erityisesti korostaa niitä. Pyrin siis vaalimaan ihania, valoisia ja mukavia asioista. :) On monta kertaa mukavampi lukea ja muistella niitä iloisia asioista jälkeenpäinkin.

En tavoittele blogillani suuria lukijamääriä, mutta toki minua ilahduttaa huomata, etten höpise täällä ihan itsekseni. Tiedän etteivät kaikki lukijani ole rekisteröityneitä lukijoita ja siksi minulla ei olekaan tarkkaa käsitystä siitä kuinka moni lukee blogiani aktiivisesti.
Jokainen lukija on tervetullut ja postauksiini kirjoitetut kommentit lämmittävät sydäntäni suuresti. Kommentit antavat lisäpotkua kirjoittamiseen ja sen myötä uusia postausideoita syntyykin helpommin.

Toteutan postaukseni itse, en kenenkään sponsoroimana. Tämä on minun ikioma pieni harrastukseni ja blogistani on tullut minulle kovin tärkeä ja rakas harrastus. Blogini avulla saan toteuttaa itseäni ja jakaa ideoitani muille. En ota kirjoittamisesta stressiä, kirjoitan vain silloin kun se itsestäni hyvältä tuntuu ja siihen on halua, aikaa ja innostusta.
Koko sen ajan kun olen kirjoitellut blogia olen ollut joko äitiyslomalla ja nyt jo jonkin aikaa kotiäitinä, pikku Senniä hoidellen. Toivon, kun jonakin päivänä taas palaan työelämään, ei blogini silti kuihtuisi aivan kokonaan. Aika näyttää kuinka käy. Nyt saan kuitenkin vielä nauttia kotiäitiydestä ja blogin kirjoittaminenkin tuntuu varsin hyvältä ja mukavalta puuhalta. :)






4 kommenttia:

  1. Ihana postaus! Tuli oikein hyvä mieli, kun luin tämän. <3

    VastaaPoista
  2. Hyvä kirjoitus! Tipulasta löytyy sinulle haaste! :)

    http://tipulassa.blogspot.fi/2014/10/mina-eli-11-11-11-blogihaaste.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      Oi haaste! Käynkin heti katsomassa sen! :D

      Poista