tiistai 21. lokakuuta 2014

Joulu lähestyy

Joulu joulu joulu joulu, siitä hössötetään jo lähes kaikkialla vaikkei ensilumikaan ole satanut ja minusta eletään vielä syksyä.

Itse en ymmärrä miten jotkut jaksavat hössöttää joulusta ja etenkään lahjojen ostosta jo juhannuksena. Minusta joulua vietetään jouluna, menee maku koko juhlaan jos siitä hössötetään ja stressataan koko vuosi, mutta tämä on toki vain minun näkemykseni.

Nyt kun illat ovat jo pimeitä ja puiden lehdet pudonneet ja talvi lähestyy, on minusta sopiva aika pohtia hieman joulua.
Olen jo viritellyt itselleni joulumieltä ja käynnistänyt oman joulupajani. Yhtään valmista lahjaa ei vielä ole, mutta ideoita on jo syntynyt.

Meidän perheellä (tässä tarkoitan nyt vanhempiani ja sisaruksiani) on ollut tapana jo monen vuoden ajan tehdä toisillemme lahjat itse ja mahdollisimman pienellä budjetilla. Meistä kukaan ei näe joulun pointtina sitä, että lahjoihin tuhlailtaisiin hirveitä summia rahaa. Lisäksi itsetehdyssä lahjassa on aidosti ajateltu lahjan saajaa ja sen eteen on nähty vaivaa. Minäkin arvosta paljon enemmän itsetehtyä lahjaa kuin valmista kaupan hyllyltä haettua ökykallista pakettia.

Itsetehdyt lahjat vievät toki paljon enemmän aikaa kuin ne kaupan valmiit lahjat. Siksi joululahjaideoita on mietitty ja suunniteltu suht ajoissa ja tekeminen on hyvä aloittaa jo näin syksyllä, jotta välttyy viimehetken kiireen ja paniikin. Haluan joulustani mahdollisimman stressittömän, jotta voin aidosti nauttiakin siitä.
Minusta on ihana suunnitella ja miettiä asioita hyvissä ajoin, vihaan kiirettä, mutta ihan vielä juhannuksena en osaa virittäytyä joulutunnelmaan.

Toiset keräävät lahjoja kaappeihinsa jemmaan pitkin vuotta, minulle sellainen ei vain ole luontevaa. Toki voisi olla järkevää ennakoida ja ostaa lahjoja joskus jo alennusmyynneistä, itse en ole käyttänyt tätä kikkaa. Veikkaan, että jos joululahjoja keräilee (etenkin lapsille) ympäri vuoden, on niitä jouluna sitten ihan kamalan paljon! Ellei sitten osaa rajata jo alkuvuonna mitä kaikkea kannattaa/tarvitsee ostaa jouluksi, voihan olla että joltain löytyy tällainen hyvä ennakointi taito ja osaa nähdä asioiden tarpeellisuuden vuodenkin päähän tai sitten toisista on vain kiva ostella paaaaljon lahjoja, minä en nyt vain satu olemaan sellainen ihminen. Lahjat kuuluvat toki meidänkin jouluun, mutta sellaista hillitöntä lahjavuorta en ymmärrä.

En halua totuttaa myöskään Senniä siihen, että jouluna lahjoja pursuaa ovista ja ikkunoista. Haluan, että Senni oppii aidosti arvostamaan lahjoja, joita hän saa ja iloitsee niistä. Lahjavuoren kanssa voi käydä helposti vauhtisokeus-ilmiö, eli lapsi availee vimmatusti kamalan määrän paketteja sen enempää niiden sisältöä katsomatta. Kun lapselta sitten joku kysyy, mitä sait lahjaksi, ei hän edes muista mitä on saanut, surullista minusta.

Lahjat ovat varmasti lapsille tärkeä osa joulua (tosin Senni ei osaa vielä edes odottaa niitä, saatika kamalasti ymmärtää niiden päälle), mutta toivon Sennin oppivan arvostamaan myös mm. joulun tunnelmaa, jouluruokaa ja läheisten kanssa vietettyä aikaa. Meille joulu ei ole kovinkaan uskonnollinen juhla. Toki joululaulut soivat, mutta siinä se uskonnollinen puoli meidän joulussa taitaakin olla. Kukin tavallaan, meille joulu on perheen kanssa yhdessä vietettävä juhla.

Sen lisäksi, etten näe suurta lahjavuorta lapselle välttämättömänä asiana, haluan myös välttää kamalan roinamäärän kodissamme. Lapsiperheissä tavaraa ja leluja kertyy yllättävän paljon ja varsin huomaamatta. Olenkin jo nyt hahmotellut hieman joululahjatoivelistaa Sennille. Listassa ei ole kovinkaan kalliita lahjoja, muutamia leluja listalta toki löytyy, mutta olen kirjoitellut ylös kaikkea pientä tarpeellista tyttöä varten. Teidän, että kummit ja Mummit tulevat kyselemään tytön joululahjatoiveita. Nyt kun minulla on jo alustava lista valmiina, voin katsoa siitä mitä kaikkea tyttö tarvitsisikaan. Tällä kikalla toivon välttyväni roinavuorelta, kun lahjat ovat oikeasti tarpeellisia. Näin meille vanhemmillekaan ei jää niin montaa pakettia ostettavaksi. Eli näin toivon saavani pidettyä lahjamäärän sopivana ja lahjojen tulevan oikeasti käyttöön, ei mene kenenkään rahat hukkaan.
Vilmaakin varten olen tehnyt alustavan listan. Hän on tosin jo niin iso, että osaa itsekin esittää toiveita. Meidän aikuisten tehtävä onkin sitten päättää mikä toive toteutetaan, mikä on oikeasti tarpeellinen/hyödyllinen ja tulisi käyttöön eikä jäisi nurkkaan pölyttymään.


Minulle antamisenilo on joulun yksi suurimmista iloista! On jännittävää nähdä mitä lahjansaaja tuumaa antamastani paketista.
Kenelle minä sitten annan joululahjoja? Minulla (ja Tepollakin) on isot suvut ja ystäviäkin olemme saaneet kiitettävästi, olisimmekin rutiköyhiä joulun jälkeen jos antaisimme kaikille lahjoja.
Olenki vetänyt rajan siihen, että annan lahjan niille joiden kanssa vietän joulun. Jokainen aikuinen saa vain yhden lahjan tai pariskunnat yhden yhteisen lahjan. Voi kuulostaa varsin vähältä, mutta kun meitä on monta ja jokainen antaa jokaiselle yhden paketin tulee lahjoa aivan tarpeeksi!
Tämän lisäksi lahjan saa myös kauempana asuva kummityttöni. Minä huolehdin itse oman kummityttöni lahjan ja Teppo hoitaa itse omien kummilapsiensa lahjat. Minusta näin on järkevintä kun kummilapset eivät ole meidän yhteisiä, toki annamme ideoita tarvittaessa toisillemme.
Muut ystävät ja sukulaiset saavat meiltä hyvän jouluntoivotukset. En tietenkään odota saavani lahjoja myöskään heiltä ja olenkin sanonut etten halua mitään. Pääsääntöisesti kaikki ovat tämän ymmärtäneet, eikä lahjoja anneta puolin ja toisin. Se ettei lahjoja vaihdettaisi jokaisen tutun kanssa, ei se silti tarkoita etteikö heistä välittäisi, minä ainakin välitän. Minusta sekin on välittämistä, että helpotan sen minulle tärkeän ihmisen elämää hiukan, sanomalla etten tarvitse lahjaa, on hänenkin elämänsä hitusen stressittömämpää. Ja aikuisia kun ollaan, ei lahjan pitäisi olla se joulun pointti.



Minä ja Senni jouluna 2013




Onko tiellä joulu jo mielessä vai onko se vielä liian kaukainen asia?
Miten te suhtaudutte lahjoihin, pitääkö niitä olla mahdollisimman paljon vai riittääkö vähempikin?
Ostetaanko teillä kaikki lahjat valmiina vai tehdäänkö kenties osa itse?

4 kommenttia:

  1. Mä olen nyt viimeiset pari vuotta koittanut saada kaikki (lapsille lahjoja ostaville) ymmärtämään ettei lapsille saa ostaa niin paljon lahjoja, itse kun olen sitä mieltä että vähempi on enemmän. :) Jos paketteja on ollut paljon niin se avataan ja viskastaan sivuun ja heti uuden kimppuun.. Joulussa tärkeintä on yhdessä oleminen ei pakettien määrä, sitä koitan opettaa lapsilleni. :)

    Itse en vielä joulusta hössötä ja lahjoja alan katsella vasta aikaisintaan ensi kuussa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäpä sen sanoit, vähempi on enemmän! :)

      Poista
  2. Silloin kun meidän muksut oli vielä pieniä (ja malttamattomia) aloiteltiin lahjojen avaaminen jo aamusta puuron jälkeen. Pukki oli siis tuonut lahjat yön aikana. Lahjojen avaaminen tapahtui yksi kerrallaan. seuraavan avaamisen aika oli noin tunnin/parin päästä. Näin oli aikaa tutustua rauhasssa saatuun lahjaan. Jos sattui vaikka saamaan lautapelin, niin oli aikaa pelailla sitä. Mitään suurta määrää lahjoja ei meillä lapset ole koskaan saaneet, mutta kun teitä sukulaisia on niin monta, kertyi lahjoja 5-10 kpl, joista riitti mukavasti avattavaa koko päiväksi.
    Ja joululahjasuunnittelu on jo aloitettu hyvissä ajoin. Pitkin vuotta keräilen vinkkejä "leikekirjaan" itsetehdyistä lahjoista ja lahjaverstas käynnistyi tänä vuonna syyskuussa. :)

    VastaaPoista
  3. Joulu! ♥

    Mie rakastan joulua ja joskus olen saattanut ostaa lahjan jo kesällä kun olen nähnyt jonkun jutun, josta tiedän lahjan saajan ilahtuvan. Aika harvinaista se on kuitenkin ollut.

    Tuo teidän perheen itse tehtyjen lahjojen perinne on ihana! Meidän suvussa ainoa askarteluhenkinen olen mie, mutta olemme kovasti koettaneet lahjoa aikuisia vain pikkulahjoilla joissa olisi ajatusta. Ellu on ainoa porukan lapsi eikä onneksi ainakaan viime vuonna hukkunut tavaravuoreen.

    VastaaPoista