maanantai 8. syyskuuta 2014

Syksyn satoa

Syksy on ihanaa aikaa!
Olen ehdottamasti enemmän syys- ja kevätihminen, kuin kesä taikka talvi.
Syksyllä ilma on ihanan raikas, on vielä lämmin muttei tukalan kuuma ja ne ihanat värit joita luonto näyttää yllinkyllin, saavat minut iloiseksi ja energiseksi. :)

Olenkin nyt nautiskellut ihanasta syksystä, on ollut ihanaa ulkoillakin kun ei ole hetkeen satanut ja syysaurinko lämmittää mukavasti. Kaikenlaisia syyspyyhia ollaan myös touhuiltu ja kerrompa niistä kuvin ja pienin tekstinpätkin teillekin. :) Tarkoitukseni on ollut kerätä syksyn satoa talteen.

Meillä ei ole omaa pihaa, mutta olemme saaneet hyödyntää vanhempieni suurtaa pihaa/puutarhaa. Lapsuudessani pihanperällä oli perunamaa ja kasvimaa. Nyt siellä on kasvanut jo useampana vuonna niittykukkia. Tänä kesänä niittykukkien rinnalla oli myös pieni perunamaa, joka oli Tepon ja Vilman tekemä. Perunat oli kylvetty melko myöhään, joten satokin korjattiin vasta nyt syksyllä. Ihan kivan määrän Teppo sieltä perunoita nostikin. :)

pottuja


Viime viikolla käytiin Tepon kanssa pikaisella, vajaan parin tunnin, sieniretkellä. Voi kuinka kauniita metsät ovatkaan tähän aikaan vuodesta! Niin paljon kauniita sieniä joita ihailla, paljon ihanan vihreää ja pehmeää sammalta ja muutamia metsän eläimiäkin saatta nähdä. 
Pelkäsin kauhuissani, että metsä kuhisisi hirvikärpäsiä! Niistä otuksista en tykkää sitten yhtään, ne ovat kamalan rumia ja ne tarraavat tiukasti kiinni eikä niistä meinaa päästä eroon. Muutama sellainen sienireissu on tullut tehtyä, jolloin hirvikärpäset ovat saaneet minut (ja siskoni) paniikin valtaan kun ne kamalat öttiäiset ovat tunkeneet joukolla liian lähelle ja kaikkialle. Tällä kertaa ei onneksi nähty ainuttakaan hirvikärpästä, ihanaa! Sai oikeasti nauttia luonnosta, eikä tarvinut kokoajan kysellä "onko päässäni hirvikärpänen, entä niskassa, rintsikoissakin taitaa ryömiä joku!!!!". Sen sijaan näin monta pikkusammakkoa loikkimassa kostean sammaleen päällä ja näimme myös kyykäärmeen poikasen. Tosin luulin ensin, että Teppo vitsailee kun sanoi että tuossa on kyy. Käärme kun oli sen verran pieni että luulin sitä isoksi kastemadoksi. :D
Saimme kerättyä myös pienen sienisaaliin, tällä kertaa löytyi kangassieniä. Sienet ryöppäsin ja laitoin pakkaseen, teen niistä varmaankin sienipiiraan joku päivä. :)


Pehmeä sammal koristaa kauniisti pientä ojaa metsän keskellä :)
Hienon värinen, eikös vain?
Monien puiden juurilla oli tällaisa pelottavia koloja.
Mistä lie syntyneet, tuskin eläimet kaivavat maata täyteen koloja, no se jää arvoitukseksi,
mutta luultavasti ainakin osa on koloista toimii joidenkin eläinten kotina. 

Sammakko!
Kivet ja kalloit kiehtovat minua jollain mystisellä tavalla, etenkin tällaiset joissa kasvaa sammalta. 
Tässä se kyy on, piiienen pieni, mutta kyy kumminkin. 
Kangassieniä


 Syksyn satoa olen säilönyt myös purkkiin. Tein nimittäin ensimmäsitä kertaa herukkahyytelöä! Herukat eli mustat viinimarjat keräsin vanhempieni pensaista ja valmistin niistä muutaman purkin herkullista herukkahyytelöä. Äitini on tehnyt joskus herukkahyytelöä ja se oli niin hyvää kaikkien liharuokien kanssa, että halusin kokeilla itsekin. Hyytelön tekeminen oli yllättävän helppoa! Ainut missä meinasi mennä sormi suuhun, oli se vaihe kun kaupassa piti valita mitä sokeria ja mitä säilöntäainetta haluaa käyttää, valinnanvaraa on meinaan vaikka kuinka. Päädyin ostamaan sellaisen hillo- ja marmeladisokerin, jossa on luontaista säilöntäainetta ja sillä saa valmistettua hilloja yms. jotka sisältävät vähemmän sokeria. Kuulosti minusta hyvältä yhdistelmältä tuo luontainen säilöntäaine ja vähemmän sokeria. Toki sokeria saa ja pitää olla hyytelössä ja mieluusti käytänkin luonnollista sokeria kuin keinotekoisia makeutusaineita. Valitsemani sokeri oli dansukkerin hillo- ja marmeladisokeria joka lupasi seuraavaa:
Lopputulos on kiinteämpää, hedelmäisempää ja vähemmän makeaa kuin perinteinen hillo ja siksi omiaan myös mm. paahtoleivän kanssa tai liharuokien seurana. Tuotteen kaliumsorbaatti parantaa hillon säilyvyyttä ja on tarpeen erityisesti vähemmän sokeria sisältävissä hilloissa ja marmeladeissa.

Tuota kaliumsorbaattia esiintyy siis luontaisesti mm. pihlajanmarjoissa. Juuri tällaista sokeria etsinkin! Koska sokeri on tarkoitettu hilloille ja marmeladeille, ei hyytelöstä tullut ihan niin tiivsitä kuin äitini tekemistä. Olen silti tyytyväinen lopputulokseen, se maistuu hekulliselta ja muistuttaa kumminkin enemmän hyytelöä kuin vetelää hilloa. Onnistumisen ilo!

Ensimmäiset herukkahyytelöni

Eilen tuli kerättyä myös omenoita, nekin vanhempieni pihalta. Nea ja Anton olivat minun ja Sennin mukana omenoita keräämässä. Lapsoset saivat maistella omenoita ja juoksennella pitkin pihaa.
Omenat aion lohkoa ja pistää pakkaseen. Isompi pakastin olisi nyt paikallaa, meinaa tila loppua kesken kun siellä on jo mustikoita ja mansikoitakin. :D Omenoista olisi tarkoitus myös leipoa jotakin tällä viikolla, tulen varmasti taas esittelemään leipomukseni tänne. :)



Tammenterhot ovat minusta suloisia.

Nauttikaa syksystä, kohta lehdet muuttavat väriään ja kaikkialla on kauniita ruskan sävyjä, oikea väriloisto!

1 kommentti:

  1. Hienoja kuvia! Tykkään erityisesti sienikuvista. :)

    VastaaPoista