torstai 31. heinäkuuta 2014

kirurginveitsi kutsuu

Kerroinkin jo aiemmin, että minulla todettiin sappikivet. Sappikohtauksia on nyt tullut tiuhaan, viimeksi toissayönä. Kohtaukset ovat ihan järkyttävän kauheita, viimeksi menin jo ihan paniikkiin kun lääke ei tuntunut auttavan. Tuntui kun joku repisi kylkiluita irti ja työntäisi selkään kahta rautakankea! Ja se kipu ei hellitä välillä, vaan jatkuu koko kohtauksen ajan. Paniikissa sitä sitten unohdin hengittää kunnolla ja taju meinasi lähteä ja itkua sai vääntää. :( Otin sitten lisää lääkettä ja pakotin itseni rauhoittumaan ja hengittämään syvään, sitten alkoi helpottaa. Kohtaukset tulevat yleensä öisin, onneksi sillä en pystyisi hoitamaan Senniä kohtausten ajan eikä olisi kiva jos Senni näkisi kun kiemurtelen tuskissani. Minulla kohtaukset kestävät yleensä pari tuntia, tuskaisia tunteja ovatkin.

Eilen minulla oli sitten tapaaminen kirurgin kanssa ja hän oli sitä mieltä, että minut on leikattava. Sain ajan jo ensi maanantaille!!! Toisaalta helpottavaa, että saan apua näin pian mutta kyllä se myös pelottaa.
Leikkaus tehdään tähystyksellä (jos kaikki menee suunnitellusti) ja minuun tehdään 4-5 pientä leikkaushaavaa. Aamulla menen sairaalaan ja illalla pitäisi päästä pois lääkkeiden kera.

Itse leikkaus jännittää hiukan, onhan joka leikkauksessa aina riskinsä. Mutta eniten minua pelottaa elämä leikkauksen jälkeen, olenko kamalan kipeä ja miten arki sitten sujuu. Minulle on aikaisemminkin tehty tähystysleikkaus (silloin meinasi henki lähteä) ja sen jälkeen vatsa oli tietenkin kipeä, mutta se hartiapisto mikä tulee siitä vatsaan laitettavasta kaasusta oli kamalaa. Mutta ehkä minä kestän sen kunhan vain pääsen sappivaivoista eroon, ei pitäisi sitten enää sapettaa. ;) leikkauksessa viedään siis koko sappirakko, ilmankin kuulema voi elää.

Leikkauksen jälkeisen kivun lisäksi minua mietityttää kamalasti arjensujuminen. En saa nostella tai ponnistella hetkeen. En siis voi kantaa taikka nostaa Senniä! :/ Miten tuolle juuri vuoden täyttäneelle taaperolle selität miksi äiti ei nostakaan syliin?! Onneksi läheiset ovat luvanneet auttaa, mutta mietityttää se silti. Työssäkäyvä saisi sairaslomaa 7-14 päivää eli sen ajan pitää kai sitten olla nostelematta Senniä tai mitään muutakaan.
Täysin invalidia minusta ei kuitenkaan pitäisi tulla, toivottavasti. Toki ensimmäiset päivät saattavat mennä aikalailla huiliessa, mutta toivon että pystyisin pian tekemään muita kotitöitä, kuten ruuanlaitto, kun en kerran voi Senniä hoitaa.

Täytyy kyllä sanoa, että pelottaa ja ahdistaakin, mutta eiköhän kaikki mene hyvin ja leikkaus olisi vaivansa arvoista.

Jos minusta ei maanantain jälkeen hetkeen kuulu mitään täällä blogimaailmassa, niin se johtuu tuosta leikkauksesta. Tulen kyllä ilmoittelemaan itsestäni tänne, kunhan vointi on sen mukainen. :)

4 kommenttia:

  1. Kovasti tsemppiä leikkaukseen! Onneksi lähipiiri voi olla avuksi. Ja varmasti te löydätte Sennin kanssa tapoja olla lähekkäin, vaikka tyttö varmasti onkin aluksi hämmentynyt.

    Toivottavasti leikkaus sujuu hyvin ja toivut nopeasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Asioilla on onneksi tapana järjestyä, mutta kyllä silti jännittää.

      Poista