torstai 12. kesäkuuta 2014

Onko äiti muistanut huolehtia itsestään?

Tätä olen nyt viime päivät pohtinut. Moni äiti varmasti huolehtii, että lapset saavat terveellistä ruokaa sopivissa määrin, tarpeeksi unta ja liikuntaa. Mutta entä äiti itse?
Minun oli pakko pitää terveydestäni erityisen hyvää huolta odotusaikana, koska minulle puhkesi raskausajandiabetes. Liikuin päivässä 1-2h, vähintään. Minulla oli vain tiettyjä ruoka-aineksia joita sain syödä ja nekin tarkkaan kellon aikaan ja määrätkin oli katsottava tarkoin.
Mutta entäs kun vauva syntyi? No läheskään niin suppeaa ruokavaliota kukaan ei taatusti pystyisi syömään vuodesta toiseen, tulisi rahkat ja näkkileivät korvista ulos. Moni asia on kuitenkin jäänyt mieleen, pyrin katsomaan etten söisi kamalia määriä hiilareita ja siksi syön esim. perunaa harvoin, täysjyvätuotteet ovat aina kuuluneet ruokavaliooni ja kuuluvat edelleenkin, pidän kasviksista ja niitä pyrinkin syömään paljon. Raskausajasta poiketen syön nykyään myös hedelmiä, vielä vuosi sitten esim. banaani oli ehdoton ei, se nosti sokeriarvot pilviin.
Mielestäni syön pääsääntöisesti terveellistä kotiruokaa. Toki minulla on myös paheeni ja ne ovat kaikenlaiset leivonnaiset. Rakastan leipomista! Hemmottelenkin rakkaitani usein jos jonkinlaisilla herkuilla ja silloin niitä tulee itsekin syötyä. Pelkästään itselleni en leivo, en myöskään osta kaupasta sipsia tms. epäterveellistä, mutta sokeriherkkuja tulee tehtyä usein. Leipoessani pääsen toteuttamaan itseni ja luovuuteni pääsee valloileen, se on ihanaa! :)
Mikä sai minut nyt pohtimaan elintapojani? Noh, minulle on tullut viimeisen parin kuukauden aikana useaan kertaan aivan järkyttävä ylävatsa kipu. Tuntuu kuin koko ylävatsa kramppaisi, olisi jumissa ja sitä polttelee. Kipu on voimakkaimmiillaan oikein rintalastan alla, mutta säteilee myös selkään. Tuntui kuin olisi ollut kamalat synnytys-supistukset, mutta vain paljon ylempänä. Kipu on ollut niin kamala, että oli pakko hakeutua lääkäriin.
Lääkärissä minulle väitettiin kiven kovaan, että vaivat johtuivat närästyksestä. Ja pah, odotusaikana minulla oli kamala närästys, mutta ei se ollut mitään noihin kipuihin verrattuna! Kiltisti otin kuitenkin happolääkereseptin ja menin kotiin kärvistelemään. Kohtaus kuitenkin uusi ja hakeuduin taas lääkäriin. Minulle määrättiin samoja happolääkkeitä lisää ja olisi vain passitettu kotiin. Siinä vaiheessa sanoin, että kyllä tätä nyt jotenkin pitää tutkia, olin varma ettei se ollut vain närästystä. Onneksi sain lähetteen vatsan ultraan, joka oli tosin vasta kuukauden päästä ja sitä odotellessa kipuja oli jonkin verran.
Maanantaina ultra sitten viimein oli. Minua jännitti ja ehkä jopa pelotti, mitä ultrassa mahtaa selvitä, ei kai vain jotain vakavaa!
Utrassa lääkäri ultrasi ensin koko ylävatsan, mutta sitten huomasin hänen ultraavan erityisen kauan ja paljon ylävatsan oikeaa puolta. Selvisi, että minulla on sappikiviä! Ja aikaisemmin lääkäri sanoi ettei niitä voi olla kun sappiarvot olivat ok. No oli kuitenkin! Olin kuitenkin helpottunut, sappikivet eivät kuulosta maailmanlopulta ja syy kipuihin selvisi. Ensi maanantaina saan sitten kuulla, miten tästä edetään, mitä sappikiville tehdään.
Ultraava lääkäri sanoin, ettei niille välttämättä tehdä mitään, mutta pakkohan niille on kun ne aiheuttavat minulla ihan kamalat kivut! Ultraava lääkäri sanoi myös että nyt pitää sitten tarkistaa ruokavalio.

Tämä kommentti ruokavaliosta jäi mieleeni ja alonkin pohtia, että mitä olen tehnyt väärin kun tällaisen inhottavan vaivan olen itselleni saanut. Mielestäni kun syön suht terveellisesti. Painoa voisin toki tiputtaa ja melko reilustikin ja liikuntaa lisätä, mutta en minä nyt mielestäni niin epäterveellisesti syö. Otinkin jälleen googlen käyttöön ja selvittelin hiukan keinoja sappikivien ehkäisyyn. Löysinkin tällaisen pätkän:

Lihavuus lisää selvästi sappikiviä, joten painonhallinnalla niitä voidaan ehkäistä. Nopea ja voimakas laihduttaminen etenkin hyvin vähärasvaisella ruoalla lisää myös sappikivien vaaraa. Yleissääntönä on, että laihduttaessa paino ei saisi laskea enempää kuin 1,0 kg viikossa.

Ravinnon koostumuksen, esimerkiksi rasvan tai kuidun määrän, vaikutus sappikivien syntyyn on epäselvä. Siksi ei voida suositella mitään erityistä ruokavaliota, jolla voitaisiin estää sappikivien syntyä.

Vähäinen liikkuminen lisää sappikivien vaaraa ja liikunalla niiden ilmaantumistavoidaan vähentää.
 

Hmmm... Onko minulla siis sappikiviä koska minulla on ylipainoa? Vai vaikuttiko odotusajan tiukkaakin tiukempi ruokavalio (ei juurikaan rasvaa ja kaikki huonot hiilarit ja sokerit minimissä) sappikivet? Odotusajan jälkeen paino alkoi tippua hienosti, mutta todella nopeasti. Kun imetys loppui niin painoakin on valitettavasti tullut takaisin jonkin verran. Tiedä sitten mikä näistä on syy sappikivilleni.

Jännä että netistä löytyi "teito", jonka mukaan ei voida suositella tiettyä ruokavaliota, jolla sappikivet estettäisiin mutta lääkäri taas sanoi että ruokavalio pitäisi nyt tarkistaa, kummallista.
Nyt jään mielenkiinnolla odottamaan mitä neuvoja saan maanantaina. Leikkaukseen en haluaisi, mutta kivistä haluan eroon. Jonkinlainen lääke on kuulema olemassa, joka voisi liuottaa sappikiviä, jospa saisin sellaiset. Jonkinlainen kuntokuuri on varmaankin aloitettava.

Nyt kun nuo sappikivet ilmenivät, aloin miettiä myös diabeteksen mahdollisuutta. Kun on ollut raskausajandiabetes, on korkeampi riski saada myös aikuistyypindiabetes ja sitä en halua! Sappikivet vielä kestän, mutta en tiedä miten selviän jos minulle puhkeaa vielä diabeteskin! Senni täyttää pian vuoden ja minun on aika mennä sokerirasitustestiin, halusin tai en.



Miten te muut pidätte itsestänne huolta?
Oletteko tyytyväisiä terveydentilaanne ja kroppaanne?

5 kommenttia:

  1. Jäin miettimään, että olisko tarkoittanut ruokavaliolla sitä, että käyt ravitsemusterapeutin kanssa läpi syltävät jotka tekee oireita? Niitä vältettäviä aineksia kun on melkoisen paljon. Jolloinka ko aineita välttämällä olo olisi parempi. Siis mikäli niin hyvä tuuri kävisi.:)

    Vauva ikäiselläkin oli melkoinen lista, mitä ei saanut syödä ja aikuisen lista on varmasti paljon pidempi. Onneksi saat kohta lisäinffoa asiaan.:) Ja toisaalta vaikka vältettävän lista olisikin pitkä, niin alkushokin jälkeen asian kanssa oppii elämään.:) Tsemppiä!

    t.Eve

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmmm... ravitsemusterapeutista ei kyllä maininnu mitään, mutta maanantaina olen toivottavasti viisaampi. Pahoin vain pelkään ettei asialle tehdä mitään, ei yllättäisi ollenkaan.:-\

      Poista
  2. Okei, sellainen kun sairaalalla kumminkin olisi myös töissä.

    Muuten vastauksena sun kysymykseen..:D Ite teen koko ajan töitä jotten sorru vanhaan ajattelumalliini, että haluaisin painaa sen ja sen verran sekä saada mahan pois.:D Vaan koitan aatella asiaa niin päin, että söisin mahd terveellisesti sekä liikkuisin. Tiedän, että saisin hyvin helposti ja nopeastikkin painon alas, mutta kun se myös sieltä alkaa nousemaan normaalia kotiruokaa syödessä. Ja kun haluaisin nimenomaan antaa lapsille sen mallin, miten syödä järkevästi ja toisaalta en haluaisi ja pienenä opettaa tyttö lasta katsomaan kun äiti jojoilee ruokien ja painon suhteen. Ja sitten kun oon paljon lasten kanssa yksin, niin molemmat on ihan rempallaan. Onneksi on taas kesä ja voi pyöräillä paljon ja sitten pystyy pihassa menemään lasten kanssa hippaa jne. Ja kahvakuulalla pystyy heilumaan pienessäkin kodissa.

    Ja mitä tulee terveydentilaan, niin musta valitettavan huonosti "nuorempi" ihminen saa kunnon palvelua julkiselta sektorilta.:/ Oikeesti pitää olla huonommassa kunnossa ja silloinkin pitää vaatia jotta jotain tapahtuu.:(

    t.Eve

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu olen ihan samaa mieltä, melkeen saa olla toinen jalka haudassa ennen kuin apua tulee. :-\

      Poista
  3. Onneksi syy kivuille löytyi ja toivotaan että oikea hoito löytyy. Ja tietysti että kivut loppuisi mahdollisimman pian. Tsemppiä.

    VastaaPoista