keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Puistoilua ja muuta mukavaa arjen piristystä

Maanantai alkoi oikein mukavasti! Vietiin siskoni Nean kanssa vauvamme ensimmäistä kertaa puistoilemaan. Nyt pikkuiset alkavat olla jo sen verran isoja, että puistoilussa on jotain järkeäkin. Tosin eivät he vielä ihan hirveästi puistoilusta ymmärtäneet, mutta uusiin asioihin pitää aina totutella. :)
Puistoilun jälkeen menimme kahvilaan syömään, vauvat saivat soseensa ja me äidit söimme herkulliset salaatit. Puistoilun jälkeen lähdettiin vielä vaunuilemaan ja vauvat nukkuivat päiväunensa.









Tiistaina postiluukusta tipahti kirje, joka ilahdutti minua kovasti. Kirje oli 10-vuotiaalta kummitytöltäni, Jennalta. Jennan ollessa vauva lähetin hänelle kaikenlaista aina vauvanvaatteista itsetehtyyn ruusukvartsiseen sydänriipukseen. Jenna asuu Oulussa asti, joten välimatkan takia en pystynyt antamaan tekeleitäni kasvotusten. Olin siis itsekin vasta 16-vuotias kun Jenna syntyi ja minusta tuli kummi. Olin kovin innoissani kummiudesta, mutta jossain vaiheessa yhteydenpito väheni puolin ja toisin. Toki muistin tyttöä aina syntymäpäivinä ja jouluna.
Olen kuitenkin potenut huonoa omaatuntoa jo pitkään siitä, että en sen enempää ole tyttöön yhteyttä pitänyt. Viime jouluna päätin sitten lähettää Jennalle joululahjan lisäksi kirjeen ja pyytää tyttöä "kirjekaveriksi". Ajattelin, että tytöstä olisi kiva odottaa kirjettä kummiltaan ja kirjoitella kuulumisiaan minulle. Itse olisin ainakin tuon ikäisenä ollut innoissani kirjekaveri-kummista.
Alkuvuodesta puhuimme puhelimessakin, tyttöä selvästi ujostutti mutta ihmekös tuo, olemmehan aika vieraat toisillemme. Hetken juttelin tytön kanssa ja sovimme, että kirjoittelemme toisillemme.
Tiistaina sitten sain ensimmäisen kirjeen ja hyvä etten alkanut itkeä kun luin sen. Kirje alkoi näin; Moi Ninni-kummi! Mitä kuuluu? Olet tosi kiva kummi. :)" Jokin kivi taisi vierähtää sydämeltäni kun tajusin, että tyttö pitää minusta vaikken kovin aktiivinen olekaan kummina ollut. Jenna oli myös piirtänyt piirustuksia ja hienoja ne olivatkin, en osaisi itse piirtää yhtä hyvin. Lisäksi kirjeen mukana tuli hamahelmi-sydän, sen laitoin jääkaapinovea koristamaan.
Toivon, että tytöllä riittää kiinnostusta kirjoitella kanssani jatkossakin. Eihän niitä kirjeitä tarvitse jatkuvasti lähetellä, mutta välillä olisi kiva lukea mitä kuuluu. :)






Oletteko te kummeja? Millainen on teistä hyvä kummi?




Tiistaina sain piristystä myös tulppaanikimpun muodossa. Tepolla on tapana antaa minulle aika-ajoin kukkia, varsinkin jos vähän vinkkaan ;). Nyt en kyllä ollut edes vinkannut ja ilahduinkin kovasti. Pidän kukista ja etenkin tulppaaneista. Erityisen söpöä oli se, että myös Senni sai oman pienen tulppaanikimpun. <3

Taidamme olla Sennin kanssa varsin onnekkaita tyttöjä. :)


Meidän kukkakimput <3

4 kommenttia:

  1. Tuo kirje on kyllä niin hellyyttävä!!!
    Kivoja puistoilukuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kirjeeseen oli pakko vastata heti :-)

      Poista
  2. Oli kiva puistoreissu! Pitää ottaa uusiks joku päivä :)

    Hyvä kummi on mun mielestä sellainen, joka ei vaan osta lahjoi vaan on myös kaveri kummilapselleen :) Toosin tää on vähän haasteellista jos on välimatkaa :D Toivottavasti me Aleksin kanssa osataan olla Sennille hyvät kummit ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siksi haluaisinkin kirjoitella myös kirjeitä, etten olisi vain se lahjoja lähettelevä kummi. Te olette Sennille takuulla hyvät kummit! Onneksi Senni sai kolme hyvää kummia.
      Ja puistoilu otetaan ehdottamasti uusiksi. Kumpa puistoihin tulisi pian myös keinut.

      Poista