tiistai 18. syyskuuta 2018

Made by Mamma

Äitini jos joku, osaa ommella.
Hän on aina ommellu meille, omille lapsilleen, paljon. Meillä oli äidin ompelemat vaatteet, haalarit, verhot ja jopa nuket ja barbit puettiin äidin ompelemiin vaatteisiin. Iloitsin aina äitini tekemistä vaatteista ja ylpeänä niitä kannoin päälläni. Äitini oli taitava ompelemaan ja on edelleen.



Tämän Sennin päällä olevan mekkon äitini on ommellut pikkusiskolleni n.20 vuotta sitten.
Nuo aplikoidut hiiret ovat suloiset.



Nyt minun oma pikkutyttöni saa pukeutua äitini ompelemiin vaatteisiin. Äitini, Sennin Mummu, jota me kutsumme myös Mammaksi, huristelee edelleen ompelukoneella ja saa aikaan upeita vaatteita. Hän osaa toteuttaa toiveet, joita esitämme ja näin saamme juuri sellaisia vaatteita kuin toivomme. 

Yleensä minä ostan kankaita ja yhdessä äidin kanssa etsitään sopivat kaavat ja joskus suunnitellaan niitä itse. Usein valmiitakin kaavoja muokataan omaan makuun sopiviksi.
Minulle on tärkeää, että kankaat ovat kestäviä, ekologisia ja kauniita. Kotimaisuus on iso plussa! 
Tässä viimeaikaisia vaatteita, joita äitini on ommellut Sennille. 



Ommellisen mustekuplakankaasta tuli näin ihana mekko.

PaaPiin Vintage autot-kankaasta syntyi t-paita ja hame.

PaaPiin Hilda-kuosi on yksi meidän kestosuosikeista.
Samalla kuosilla, mutta erivärisenä on jo ennestään yksi mekko.

Tämäkin t-paita on tehty PaaPiin kankaasta, kuosin nimi on mäyräkoira.

Tämän äitini ompeli yllärinä jo keväällä,
mutta kuosi sopii mielestäni syksyyn loistavasti.
Kaunis kangas, se taitanee olla Eurokankaasta.




Senni on saanut paljon ihania vaatteita, mutta niin olen minäkin. Tässä kaksi viimeisintä. 

Kesäksi halusin tunikan, kaavalla jonka suunnittelin äitini kanssa yhdessä erästä aikaisempaa tunikaa varten. Tästä tuli ihana ja tunika olikin yksi lempivaatteistani kesällä. Vaikka tämä tehtiin kesää ajatellen, ei käyttö rajoitu vain kesään.








Syksyksi säästelin erästä Noshin kangasta. Kangas on joustocollegea, joten se sopii hyvin viileämmille keleille. Harmikseni Nosh lopetti tänä syksynä kangasmyynnin. Onneksi ehdin vielä tilata tämän kankaan, josta olin haaveillut jo pitkään. Tästä tulikin viimenen Nosh-kankainen vaate, jonka äitini minulle ompeli. Kaavat äitini piirsi itse, ottaen mallia eräästä minun vanhasta Noshin tunikasta. Kankaan kuosi on ihana, mutta valmiina vaatteena siitä tuli vielä ihanampi. Tämä tunika löytää varmasti usein tiensä ylleni. 







Kiitos äiti! 
Kiitos kun jaksat aina innostua minun vaateideoistani ja jaksat kerta toisensa jälkeen ryhtyä suunnittelemaan kaavoja ja ompelemaan. 


Mamma ompelee meidän vaatteet. 
Ihania eikös? :)




keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Ensimmäiset kaverisynttärit

Senni sai pitää ensimmäiset kaverisynttärinsä! 
Kyllä hän niitä niin odottikin. 






Oikea synttäripäivä on kesällä, mutta kesälomien vuoksi päätettiin pitää kaverisynttärit vasta nyt syksyllä. Kesällä vietettiin sukulaissynttäreitä, ihan oikeana synttäripäivänä.






Kun kaverisynttäreitä ei aikaisemmin oltu pidetty, oli mietittävä millä tavalla vieraat valitaan, kuinka monta saa kutsua ja mikä viikon päivä ja kellonaika olisi hyvä.

Ihan ensimmäisenä päätettiin, että kavereita saa kutsua yhtä monta kuin synttärisankarillakin on ikää eli tällä kertaa sai kutsua 5 kaveria. Koitetaan jatkossakin mennä tällä samalla periaatteella, jos se vain tuntuu toimivalta. Koko päiväkotiryhmää (yli 20 lasta), en edes harkinnut antavani kutsua. Jostain syystä niin iso lapsilauma meidän pikkukaksiossa ei tuntunut miellekkäältä vaihtoehdolta, heh.

Sennillä on kavereita päiväkodissa, päiväkodin ulkopuolelta ja sukulaisistakin löytyy monta hyvää ystävää. Päätettiin, että niitä jotka ovat jo olleet sukulaissynttäreillä, ei kutsuta enää kaverisynttäreille. Näin Senni sai kutsuttua enemmän niitä kavereita, jotka eivät ole sukulaisia.
Päiväkodista hän halusi kutsua 3 ystävää ja päiväkodin ulkopuolelta 2.

Somessa on tullut usein vastaan tapauksia, että lapsen kaverisynttäreille ei ole tullut ketään, vaikka koko luokka olisi kutsuttu. Lapsi odottanut innolla juhliaan, eikä kukaan saavukaan paikalle. Surullista.
Tästä syystä hiukan jännitin, miten meidän käy. Mitä jos kukaan ei tulekaan.
Sen tiesin, että kaksi kutsutuista tulisivat hyvin suurella todennäköisyydellä, jos mitään oikeaa estettä, kuten sairastuminen, tms ei tulisi.
Mutta päiväkodin kavereista en ollut yhtään varma.

Onneksi jännitykseni oli turha, kaikki kutsutut tulivat! Yhden äidin kanssa sovittiin jopa, että treffataan lasten kanssa jatkossa päiväkodin ulkopuolellakin. Tytöistämme on tullut hyviä ystäviä, leikkivät usein yhdessä. Senni on vain niin lyhyitä päiviä ja vajaata viikkoa päiväkodissa, etten juurikaan näe muiden lasten vanhempia. Nyt olikin ihana jutella ja jo seuraavana päivänä näimme lasten kanssa.

Ne kaverisynttärit, joissa Senni on vieraillut, ovat aina kestäneet 1,5 tuntia. Se on tuntunut olevan hyvä pituus, joten mekin menimme sen mukaan.
Puolitoista tuntia oli oikein hyvä aika. Lapset ehtivät herkutella ja leikkiä rauhassa, mutta eivät ehtineet pitkästyä tai villiintyä. Viikonpäiväksi valikoitui lauantai ja vieraat saapuivat klo.14.

Kaverisynttäreillä on monesti jotain ohjelmaa. Meilläkin oli, mutta aika maltillisesti, halusin että lapsille jää myös vapaata leikkiaikaa. Osa oli ensimmäistä kertaa meillä, joten Sennin lelut kiinnostivat.
Ensin odotimme, että kaikki kutsutut tulivat paikalle. Sitten oli lahjojen avaamisen vuoro ja sitten lapset pääsivät herkkupöytään. Kaverisynttärit, kuten myös sukulaissynttäritkin, menivät yksisarvisteemalla. Teema huomioitiin tietenkin kattauksessa ja tarjottavissa. 






Tiesin, että kakku uppoaa harvoin lapsille, mutta yllätyin etteivät vesimeloni, sipsit tai coctailtikutkaan tehneet juurikaan kauppaansa. Tuttikarkit upposivat kuin kuumille kiville.
Ensikerralla taidamme tehdä karkkibuffetin ja jäätelökakun. Nyt olin varannut ihan liikaa erilaisia herkkuja pöytään.
Osasin kyllä aavistella, että lapsille herkkuja notkuva pöytä ei ole se pääasia, vaan yhdessä leikkiminen. Siksi en leiponut itse muuta kuin kakun, muut ostin kaupasta valmiina tai puolivalmiina. Mutta opinpahan, että tämäkin oli liikaa. Ensi vuonna osaan valita fiksummin tarjottavat.

Lapset lauloivat hienosti ja kuuluvasti onnittelulaulun, Senni puhalsi kynttilän ja sai aplodit. Hetken lapset istuivat pöydässä, juttelivat ja söivät sen mitä söivät. Jokainen osasi kiittää kauniisti kun olivat valmiita.

Syömisen jälkeen he saivat leikkiä vapaasti ja sen jälkeen pyysin lapset yhteiskuvaan, josta tuli oikein kiva. Lapset saivat ottaa erilaisia naamioita ym rekvisiittaa kuvaan.






Senni toivoi discoa ja sen hän sai. Teppo hommasi discopallon ja juolulahjaksi saadulla cd-soittimellaan Senni sai soittaa Titi-Nalle ja Muumi-musiikkia. Disco oli oikea jymymenestys! Olimme ostaneet myös pimeässä hohtavia valotikkuja, jotka sai taitettua rannerenkaiksi, näistä lapset olivat innoissaan.






Mietin ensin, että juhlissa olisi voinut olla kasvomaalausta, mutta tajusin sen vievän liikaa aikaa ja olevan turhan sottaista puuhaa. Kasvomaalaus vaihdettiin leikkitatuointeihin. Näistä lapset pitivät paljon! Olin jo kutsuissa ilmoittanut leikkitatuoinneista ja pyytänyt ilmoittamaan jos lapselle ei sellaista saa laittaa. Koskaan ei tiedä, jos jonkun iho ei vaikka kestä leikkitatuointeja tai vanhemmat eivät jostain muusta syystä halua, että lapselle laitetaan sellainen. Minusta oli parempi ilmoittaa näistä etukäteen, kaikilta tuli kuiten lupa leikkitatuointeihin.






Discoilun lomassa lapset keksivät itse leikin, valotikkujen piilotus. Senni ja yksi vieraista piilottivat hämärään huoneeseen valotikkurenkaat. Discovalon loisteessa lapset etsivät valotikkurenkaita. Lapsilla on hyvä mielikuvitus, turha keksiä liikaa ohjelmanumeroita, tämä piilotusleikki todisti ihanasti kuinka lapset keksivät kyllä itsekin tekemistä.

Lähtiessään vieraat saivat mukaansa herkkutötteröt, jotka olimme tehneet Sennin kanssa. Ostimme jäätelövohveleita, niihin laitettiin vaahtokarkkeja ja itse tehtyjä mansikkamarenkeja. Tuli oikein kivoja. Näissä on vain hyvä muistaa, että marengit imevät kosteutta vaahtokarkeista ja siten pehmenevät. Siksi nämä on hyvä kasata mahdollisimman myöhään tai korvata marengit vaikka hedelmäkarkeilla.





Vieraat saivat ottaa mukaansa myös valotikkurenkaita, joilla leikkivät discossa ja tietenkin ne leikkitatuoinnit.
Sen ihmeempiä lahjoja emme vieraille antaneet. Minusta on muutenkin vähän hupsu tapa, että nykyään myös vieraille pitäisi olla lahja.
Lapset olivat tyytyväisiä näihin pieniin kotiinviemisiinsä.

Hiukan mietitytti, miten saan pidettyä homman kasassa yksin.
Sain onneksi siskoni Jaanan henkiseksi tuekseni, kiitos kun tulit.

Ja iso kiitos kaikille vieraille, Senni sai onnistuneet ensimmäiset kaverisynttärit.



Miten teillä päätetään kaverisynttäreiden vierasmäärä? 
Entä kutsutaanko sukulaisia myös kaverisynttäreille?


tiistai 4. syyskuuta 2018

Muistotatuointi

Tänään tein jotain, mitä en ollut koskaan ajatellut tekeväni. 
Otin tatuoinnin!

Moni varmasti haaveilee tatuoinnista tai edes jollain tasolla harkitsee sellaisen ottamista. Minä en, en ole ikinä kuvitellut ottavani tatuointia. En tiedä miksi, en ole tatuointeja vastaan ja olen nähnyt monia upeita ja kauniita tatuointeja, silti tatskakuume ei ole minuun iskenyt. Sen enempää en ole ajatellut asiaa, olen vain tuumannut, että ehkei se ole minun juttuni.

Tämä kaikki muuttui, hetki sen jälkeen kun pikkuveli oli kuollut. Tuli tunne, että haluan hänestä ikuisen muiston iholleni. Perheessämme moni muukin oli ottamassa tai oli jo ottanut muistotatuoinnin, tämä oli varmasti yksi iso tekijä siihen, että minäkin uskaltauduin miettimään muistotatuoinnin ottamista.
Alkuun ajattelin, että no katsotaan toteutanko ideaani. Mutta mitä enemmän aikaa kului, vahvistui ajatukseni, haluan tatuoinnin pikkuveljen muistoa kunnioittamaan. Lopulta Teppo vei minut varaamaan ajan, sitten ei enää pähkäiltykään.

Nyt se on minulla, ikuisesti ihollani ja olen niin tyytyväinen tatuointiini ja siihen, että uskalsin sen ottaa!

Tässä se on, ensimmäinen tatuointini. 
Muistotatuointi rakkaasta pikkuveljestäni.



www.artcollective.fi



Sitten itse tatuointiin, miksi se on juuri sellainen kuin se on. 
Monesti ihmisillä on jokin tarina tatuoinnistaan ja kuvalla on monesti jokin symbolinen merkitys, niin on minunkin tatuoinnillani.

Miksi tatuoinnissani on sieniä?

Pikkuveljeni rakasti luontoa, siksi halusin luontoaiheisen muistotatuoinnin. Hän opiskeli eräoppaaksi ja senkin myötä luonto oli iso osa hänen elämäänsä. Luonto oli paikka, jossa hän pääsi rentoutumaan.

Yksi ihana muisto, jonka sain kokea pikkuveljen kanssa, liittyy myös sieniin, etenkin kantarelleihin. Kaksi vuotta sitten lähdimme yhdessä etsimään kanttarelleja. Ensimmäisestä paikasta löysimme vain kusiaisia, joita olikin sitten joka paikassa. Maha kippurassa nauroin kun pikkuveli huomasi kusiaisten kipittelevän pitkin hänen jalkojaan ja purevan, joten hänen oli riisuttava housunsa. Nauruni loppui kuitenkin lyhyeen, sillä huomasin omien kenkieni olevan täynnä samoja öttiäisiä. Joten pikkuveli loikki kalsarit jalassa metsikössä ja minä sukkasilteen. Kun olimme päässeet eroon kusiaisista, päätimme lähteä toiseen paikkaan.
Seuraava paikka oli pikkuveljen idea ja sieltä löysimmekin mahtavan kantarelli apajan! Olimme niin innoissamme, kuin lapset karkkikaupassa! Keräilimme sieniä korit täyteen. Välillä pysähdyimme syömään eväitä ja ihailemaan sienisaalistamme. Otimme hassuttelukuvia, joissa hämmästelemme sieniä liioitellusti. Ihana muisto. ❤ 
Niin kova ikävä hassuttelevaa pikkuveljeä kun tätä muistelee.






Hän piti myös piirtämisestä. Hän piirsi paljon kaikenlaista, mutta usein kuvissa oli erilaisia sieniä. Tämä vahvisti ajatustani sieni aiheisesta muistotatuoinnista.

Hänen syntymäpäivänsä on syksyllä. Sienet liittyvät syksyyn, joten senkin takia tatuointiin valikoitui sieniä.

Miksi halusin tatuoinnin nilkkaan 
ja miksi juuri vasempaan nilkkaan.

Halusin tatoinnin nilkkaani, näin pikkuveli olisi mukanani joka askeleellani. 

Vasen nilkka, koska hän oli vasenkätinen ja koska sydän on vasemmalla puolella.

Sieniä on tatuoinnissani kolme kappaletta. Ne kuvaavat pikkuveljen vauva-aikaa, lapsuutta ja nuoruuttaa. Ne kaikki sain hänen kanssaan elää ja kokea, niistä olen kovin kiitollinen.

Sieniä täydentämään halusin myös muutamia mustikanvarpuja. Nekin luontoteemaisia ja ajattelen mustikan kuvaavan poikaa/pikkuveljeä.

Halusin isoimpaan sieneen sydämen. Sydän on osa sientä, sitä ei ehkä ihan heti huomaa, en halunnut sen pomppaavan silmiin ensimmäisenä. Silti se on selkeästi sydän, sen tunnistaa kun sen näkee. 
Sydän kuvaa ikuista rakkautta pikkuveljeä kohtaan.






Mitä pidätte tatuoinnistani? 
Onko sinulla tatuointeja?

sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Kesää 2018

Se olisi syyskuu eli kesä meni ja syksy on saapunut.
Kevät ja kesä ovat menneet melkoisessa sumussu, vaikea hahmottaa mitä kaikkea sitä kesälomalla oikein tehtiinkään. Sen tästä kesästä muistan että uimme todella paljon. 

Hautausmaalla ollaan käyty myös usein. Ei ehkä se kaikista hilpein kesälomanvietto paikka, mutta huonoinakin päivinä siellä oli helpottavaa käydä. Hautausmaalla on jotenkin todella rauhallinen tunnelma. Vaikka usein tuntuikin niin väärältä, että sen sijaan että olisimme lähteneet pikkuveljeni kanssa uimaan, kävimmekin muistelemassa häntä hänen haudallaan, on minulle kuitenkin tärkeää että meillä on paikka jossa käydä häntä muistelemassa. Senni on ollut joka kerta mukanani hautausmaalla, hänellekin siitä on muodostunut tärkeä paikka. Välillä hän on pyytänyt että menemme hautausmaalle ja silloin olemme myös menneet. Toisinaan hän on halunnut viedä kukan haudalle.






Toki olemme tehneet kesällä paljon muutakin, mutta päälimmäisenä mieleeni jäivät helteet, uiminen, hautausmaa ja mökkiloma Saimaalla (siitä oma postaus johon pääset tästä).
Onneksi olen laittanut aika ahkerasti kuvia kesäpuuhistamme instagramiin, kuvia katsellessa muistuikin mieleen monta kivaa kesälomamuistoa. 

Minut löytää instagramista nimimerkillä _n_i_n_n_i_


Päätin, että tämä kesä tulee olemaan läheisten kesä ja niinhän se olikin. Ihan kaikkien kanssa en ehtinyt olemaan niin paljoa kuin olisin halunnut, mutta paljon tuli vietettyä aikaa läheisten kanssa. Tämä oli varmasti tärkeää meille kaikille, ettei kukaan jäisi surunsa kanssa aivan yksin. 

Läheisten kesää tuli vietettyä mm. Tampereella ja Saimaalla vanhempieni kanssa, tyttöjeniltaa yöelämän merkeissä, lasten serkkujen synttäreitä viettäen ja monilla uimarannoilla polskutellen.






Perinteinen Puuhamaapäivä vietettiin tänäkin vuonna, samoin kävimme vesitornissa jätskeillä. Näissä Teppokin oli mukana. Hän oli lähes koko kesän töissä, joten kovin paljoa emme ehtineet yhdessä olemaan.






Kesällä juhlimme Sennin 5v synttäreitä yksisarvis-teemalla.






Kesä oli todella helteinen, mutta on sinne ainakin yksi sadepäiväkin mahtunut. Sadepäivää olimme viettässä Sennin ja Tepon kanssa Ideaparkissa, jonka kohokohta oli Ti-Ti Nallen talo.






Musiikista erityisen paljon pitävä pikkuneitimme pääsi katsomaan Diandran esitystä. Oli oikein mieluinen kokemus hänelle kun yleisöstä löytyi myös muutama päiväkotikaveri, joiden kanssa tanssia.






Senni pääsi näkemään useita ystäviää kesän aikana. Yksi ystävä tavattii sattumalta uimarannalla, taaperosta asti heidän leikkinsä ovat sujuneet hyvin ja niin ne sujuivat nytkin vaikka viime näkemisesti olikin aikaa.
Tapasimme puistoilun ja piknikin merkeissä minun ystäväni ja hänen kaksi poikaansa, joiden kanssa Senni pääsi leikkimään mm. piilosta.
Maauimalassa Senni pääsi polskuttelemaan hyvän ystävänsä kanssa, jonka hän on tuntenut pienestä asti. Tytöt esittivät pihalla naapurin mummoille ja papoille Ti-Ti Nalle-esityksiä ja hienosti esittivätkin. Ilman harjoittelua sujui tytöiltä tanssi ja laulaminen, he saivatkin kunnon aplodit yleisöltä.
Senni pääsi uimaan myös serkkupoikiensa kanssa.







Sain minäkin oman illan ystävieni kanssa. Joka kesä pyritään näkemään edes kerran koko porukalla.






Monta ihanaa ystävää ja sukulaista tuli kesällä nähtyä, mutta jäi meille Sennin kanssa kahden keskeistäkin aikaa.
Tänä kesänä pyöräilimme paljon kaksin, niin tai siis Senni pyöräili ja minä tsemppasin ja kipitin vierellä. Apparit jäivät pois jo viime kesänä, mutta nyt haettiin lisärohkeutta pyöräilyyn. Nyt lähtökin onnistuu ilman minun apuani ja jarruttaminenkin yleensä.

Kävimme kaksin kesäteatterissa. Esityksenä oli Risto Räppääjä ja pakastaja Elvi. Esitys oli todella upea, mukaansa tempaava ja viihdyttävä! Hyvä Riihimäen nuorisoteatteri. Lipuista kiitos Sennin Mummille.







Mitäs muuta kesäämme kuuluikaan, ainakin mansikat ja amppari-mehujäät. Amppareista tuli Sennin lemppareita, välillä maistui myös Omar-jäätelö mutta ampparit olivat ehdoton suosikki. Eikä ihme, helteellä mehujää viilentää edes hieman.
Jätskiautollakin käytiin kerran.






Loppukesästä vietimme päivän Helsingissä Sennin kummitädin kanssa. Tämäkin helteinen päivä meni uimisen merkeissä.






Useamman kerran lähdettiin myös iltauinnille, aina vähän eri kokoonpanolla. Nämä olivat sellaisia extempore-reissuja.






Varmasti unohdin osan kesäpuuhistamme, mutta tässä suurinosa. Tilanteesta huolimatta, meillä oli ihan kiva kesä. 

Nyt saa syksy tulla, en ole koskaan nauttinut kovista kesähelteistä, syksy on enempi minun mieleeni. Kumpa syksy olisi perheellemme lempeä.

keskiviikko 8. elokuuta 2018

Korvapuustipitko

Pitkään on tehnyt mieli leipoaja Senni on toivonut koko kesän, että leivotaan pullaa. On kuitenkin ollut niiiiin kuuma, ettei leipominen houkutellut yhtään.

Nyt kun nuo älyttömät helteet ovat ehkä helpottaneet (tosin seuraavaksi kahdeksi päiväksi on taas luvattu 29°c), päätimme tänään leipoa vihdoinkin sitä pullaa.
Pikkusiskoni tuli värjäämään ripseni ja kulmakarvani, joten siitä sain yhden syyn lisää leipoa. Pitäähän sitä jotain olla tarjolla.






Halusin tehdä pullapitkon, mutta mieli teki myös korvapuusteja, joten päätin yhdistää ne. Hetken pähkäilin, miten saan kanelisokerin pitkon sisään, mutta sitten keksin. 

Tässä ohje kuinka tein korvapuustipitkon. Pitko on letitetty neljällä, se onnistui myös tuolta meidän 5v neidiltä hienosti.

Ensin kaulin pullataikinasta levyn. Levy voideltiin voilla ja päälle ripoteltiin runsaasti kanelisokeri-seosta, ihan niin kuin korvapuusteja valmistaessa tehdään.






Seuraava vaihe poikkeaakin tavallisten korvapuustien tekemisestä ja pulla alkaa saada pitkon muodon.

Jaoin levyn pystysuunnassa neljään, suunnilleen yhtä suureen, osaan.






Suikaleet käärittiin rullalle pitkältä sivulta, jolloin kanelisokeri jäi rullan sisään.







Sitten pötköt vain letille.
Neljällä letitys onnistuu seuraavasti:
Aloitetaan aina vasemman puolimmaisesta pötköstä. Pötkö nostetaan seuraavan pötkön yli, kolmannen ali ja neljännen yli. Eli yli, ali ja yli.
Sama toistetaan, aina vasemman puolimmaisella pötköllä, kunnes pitko on letitetty. Lopussa päät voi kääntää pitkon alle piiloon.









Vielä voitelu kananmulla ja raesokeria päälle. 
Vinkki: kananmunan sekaan kannalla laittaa tilkka vettä, näin kananmuna riittää voiteluun paremmin kun se ei tule pullan päälle paksuna nauhana, vaan hieman ohuempana veden ansiosta.

Pitkoja paistoin 14min 200 asteisessa uunissa, keksitasolla.

Pullataikina oli ihan perinteinen pullataikina. Teen taikinan aina ilman kananmunaa, se vain kuivattaa pullaa turhaan.



Pitkojen lisäksi teimme myös perinteisen mallisia korvapuusteja, mutta niiden sisällä oli kanelisokerin lisäksi myös vaniljakreemijauhetta.






Kuvissa näkyvät käden ovat meidän 5v pikkuleipurin, hän on jo varsin taitava leipuri.

lauantai 4. elokuuta 2018

Läheisten kesää Saimaalla

Huh, hellettä! Tänä kesänä on ollut niin kuuma, ettei ole pystynyt keskittymään blogin kirjoittamiseen.
Tänään on pitkästä aikaan hiukan viileämpi, 27°c sen +30°c sijaan. Kokeillaan josko nyt pää ei olisi ihan sula helteestä ja kirjoittelu onnistuisi.






Vietimme vanhempieni kanssa heinäkuussa aurinkoista mökkilomaa viikon verran Saimaan rannalla, Sinisillä Aalloilla.
Pikkusiskoni ja hänen miehensä mökkeilivät myös kanssamme osan viikosta.

Pieni tietoisku Sinisistä Aalloista:
Siniset Aallot on puolustusvoimien virkistysalue, jossa on 6 vuokramökkiä ja 10 asuntovaunupaikkaa. Alue on rajattu siten, että sinne pääsee vain mökin tai asuntopaikan varanneet, puolustusvoimilla työskentelevät perheineen. 

Hiekkarantaa oli pitkälti, ei tarvinut olla kenenkään kanssa kylkikyljessä. Lapset oli huomioitu ihanasti, heille oli mm. keinuja, hiekkaleluja, leikkimökki ja veteen laskeva liukumäki. Isommille lapsille ja aikuisille oli erilaisia ulkopelejä, aina perinteisestä mölkystä tennikseen ja jalkapalloista pingikseen. Myös frisbeegolf olisi tuolla onnistunut ja lainattavia polkupyöriä oli mahdollisuus käyttää. 












Sää oli niin helteinen että me keskityimme rantaelämään, joten nuo pelit jäivät meiltä väliin. Veneilemässä kävimme pari kertaa, moottoriveneilykin olisi ollut mahdollista mutta me menimme ihan perinteisesti soutuveneellä.






Käytössä olivat myös kaksi grillikotaa, kaksi saunaa ja yhteiskeittiö/huoltorakennus jossa oli pyykinpesukone ja kuivausrumpu sekä suihkutilat.






Alueella oli yhteisöllinen tunnelma, kaikki tervehtivät toisiaan ja vaihdeltiin kuulumisia, silti sai myös omaa rauhaa. Oli turvallinen ja rento olla.
Viikon aikana tuli uitua oikein urakalla! Säät suosivat ja vesi oli pääsääntöisesti lämmintä kuin linnunmaito.
Kävi kyllä niin hyvä tuuri säiden suhteen. Mökkeily perinteisessä mökissä on huomattavasti mukavampaa aurinkoisella säällä kuin että koko viikon olisi satanut vettä.

Senni oppi heti loman alussa uimaan kellukkeiden kanssa. Hän on niin ylpeä uudesta taidostaan. Itsevarmuus nousi kohisten ja nyt ollaan sitten niin mestariuimaria kuin olla ja voi. Pian hän ui melkoista vauhtia, sai itsekin kauhoa melkoisesti eteenpäin että pysyi perässä. Onnistumisen iloa on ihana katsella kun lapsi oppii uutta. Kyllä nousi hymy korviin kun tyttö huomasin osaavansa myös pyöriä vedessä "katso äiti, minä pyörin, olen merenneito!".








Miten edustava kuva minusta, mutta aito. :D
Vedenalaiset kuvat ja videot ovat hauskoja. :)



Meidän perhe on aina ollut tiivis ja läheinen, nyt entistäkin enemmän. Pikkuveljen kuolema on muistuttanut kuinka tärkeä perhe on. Mökkilomamme oli ihana, saimme paljon ihania muistoja ja vietimme kallisarvoista yhteistä aikaa osan perheen kanssa. Pikkuveli oli ajatuksissamme mukana. Oli haikeaa ajatella, millaista olisi jos hänkin olisi ollut mukanamme. Hän rakasti luontoa, perinteinen mökkeily olisi ollut hänen juttunsa. Hän harrasti laitesukellusta, Saimaan kirkkaissa vesissä hän olisi päässyt toteuttamaan harrastustaan. Rintaa puristaa kun ajattelee, ettemme enää koskaan saa luoda uusia muistoja hänen kanssaan.


Mökkilomalla vietimme yhden päivän Lappeenrannassa. Vanhempani olivat lomailleet siellä aikoinaan pikkuveljeni kanssa, he halusivat käydä nyt paikoissa joissa kävivät hänenkin kanssaan, muistelemassa.
Ihailimme upeita hiekkalinnoja ja kävimme kanavaristeilyllä. Minä lupauduin autokuskiksi paluumatkalla, jotta vanhempani saivat juoda samaa punaviiniä, jota olivat nauttineet pikkuveljenikin kanssa.




Mummu, Pappa ja Senni




Kanavaristeily oli minulle ja Sennille ihan uusi juttu. Oli hienoa nähdä veden voima, kun se jaksoi nostaa ja laskea aluksen sulusta. Risteilyllä söimme hyvin ja ihailimme maisemia. Sennistä oli kiva katsella ohi meneviä purjelaivoja ja vesijettejä.











Ihanien muistojen lisäksi saimme pikkusiskoni kanssa napattua kauniita kuvia ilta-auringossa.







Nämä muistot ja kuvat auttavat kantamaan eteenpäin.